Tässä kuvia Tshekin maaseudulta, jonne pakenin eräänä viikonloppuna. Kuuma, kuiva, hikinen kaupunki alkoi ahdistaa, tänä kesänä jotenkin enemmän kuin koskaan, mutta onneksi ystäväni "pelasti" minut ja vei kotiina. Kun minulta kysyttiin, mitä teen viikonloppua, vastasin että "aion juoda viiniä metsässä keskellä ei mitään." Se oli nimittäin ihan parasta mitä saatoin ajatella juuri silloin.
Rakastan Tshekin maaseutua. Suomessakin tietysti rakastan maaseutua, olenhan maalta kotoisin, mutta Suomessa en voisi asua maalla. Suurimman syyt siihen ovat etäisyydet ja julkisen liikenteen puute. Tshekkiläisessä kylässä saa olla rauhassa ja luonnon keskellä, mutta kyläyhteisö on tiivis. Kävelyetäisyydellä on kauppa, posti, hospoda (tshekkiläinen pubi). Kylästä pääsee junalla kaupunkiin ainakin pari kertaa päivässä. Pidän myös siitä, miten maisema alkaa muuttua etelään mentäessä ja taustalla siintävät vuoret.
Olen jotenkin lokeroinut itseni kaupunki-ihmiseksi viime vuosina, mutta lähiaikoina olen tosissani miettinyt voisiko tällaisessa paikassa asua. Ehkä Suomesta (tai jostain muualta) voisi löytyä jokin välimuoto, vaikka pienempi kaupunki hyvien liikenneyhteyksien varrelta.
Viikonloppu oli ihana; kävelimme metsässä ja maissipeltojen keskellä, ajoimme Saksan puolelle uimaan, grillasimme ja puhuimme ystäväni kanssa kaikesta. Näiden parin vuoden aikana tshekkiläisestä ystävästäni on tullut kuin sisko. Aamulla heräsin kukon kieuntaan. Puutarhassa oli raikas, yöllisen sateen jälkeisen tuoksu. Tuli sellainen olo, että tällaisessa paikassa ihmisen on hyvä.
