Jos joskus on ollut vaikeaa aloittaa ja kirjoittaa blogiteksti valmiiksi, niin nyt. Luonnoksia on vaikku kuinka monta, ja ajatukset ovat päässä, mutta ne eivät vain muodostu sanoiksi. Oikein milllään kielellä.
Tiedättekö sen tunteen, kun olette vaikka kirppiksellä tai alennusmyynnissä, ja löydätte liikaa asioita mitä haluaisitte ostaa? Ja sitten iskee sellainen "runsaudenpula" ja lopulta ei osta mitään, kun alkaa ahdistaa. Nyt on vähän sellainen olo tämän kirjoittamisen suhteen. Olisi niin paljon sanottavaa, viimeisestä neljästä vuodesta Prahassa, Tshekistä, Suomesta, töistä, päätösten teosta, aikuisuudesta. Lopulta sitä asiaa on päässä vain niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaa.
On kesä, olen kateellinen Suomen pitkistä kesälomista enkä halua mennä töihin. Haluaisin vain lukea puistossa, ottaa valokuvia ja istua Prahan kahviloissa. Ei yhtään huvita viettää heinäkuuta töissä. Mutta, tätähän on se aikuisuus, ja tuhlasinpa palkkani Helsinkiin ja lentolippuihin Espanjaan, adios!
Tein keväällä tosi ison päätöksen ja muutan syksyllä Helsinkiin. Se tuntuu todella hyvältä, ja ainoalta oikeasta ratkaisulta juuri nyt. Yritän nauttia Prahan kuumasta ja kuivasta kesästä, mutta mieli on jo Suomessa ja kaikessa mitä aion siellä tehdä. Olo on niin helpottunut, vaikka hyppäänkin vähän tyhjän päälle. Oli vain pakko myöntää itselleen, etten ole enää onnellinen täällä. Nyt ajatukset vilisevät suunnitelmia ja olen varma, että kaikki menee hyvin. Tai menee, niin kuin kuuluu mennä.
Yritän saada ne luonnokset valmiiksi, odotan vielä inspiraatiota (tai sadepäivää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :*