Obrigada, Lisboa

Tenho em mim todos os sonhos do mundo.

(Fernando Pessoa)

Ihmiset, maailman kaunein kieli, kizomba, viini, kahvi, kiirettömät aamut, lähiöjunat ja pastelariat, päiväkännit Bairro Altossa, ja ennen kaikkea vanhat ja uudet ystävät. 

Tämä oli viikkoni Lissabonissa. 

Päätin jokin aika sitten, että tarvitsen taukoa Prahasta, ja lähdin pienelle tanssi- ja viinimatkalle Lissaboniin. Viikon aikana tapahtui paljon suunnittelemattomia asioita ja hyvä niin. Ymmärsin asioita, kuten että tanssi on maailman paras asia, ja että Prahan lämpimät talot ovat myös ihan maailman paras asia.

Ja valo, Lissabonin valo. En osaa selittää sitä. 

Olen vain yksinkertaisen onnellinen siitä, että elämässäni on monta kaupunkia ja paikkaa, jotka tuntuvat kodilta, ja että tanssia voi missä vain. Ja se on rikkaus, niin mieletön rikkaus.

Olemisen sietämätöntä keveyttä

Olipa kerran viikko, jonka piti edetä normaalien rutiinien mukaan. Sitten sainkin aivan mielettömän vieraan, ystäväni jonka olen tuntenut vuosia. Joskus joimme teetä Tampereella, ja nyt olemme kolmekymppisiä Prahassa. 

Joskus on hyvä rikkoa rutiinit ja muuttaa suunnitelmia. Tilalle voi saada paljon keskustelua, viiniä, kävelyä ja inspiraatiota. Voi käydä paikoissa, jonne ei arkipäivinä yleensä itseään saa. Voi nähdä kotikaupunkinsa taas vähän uusin silmin. 

Tämä oli hyvä. 

****

Olemisen sietämätön keveys (tshekiksi Nesnesitelná lehkost bytí) on Milan Kunderan klassikkoteos, joka kertoo yhtä paljon ihmisestä kuin Prahasta - ja olemisesta.