Ensinnäkin, se että kirjoitan tätä tekstiä juuri 9.11. on silkka sattuma. Huomasin tämän vasta kun aloin kirjoittaa, onkohan lie alitajuntaista? Olen lukenut myös Berliiniä(kin) käsittelevää Riikka Pulkkisen teosta, Paras mahdollinen maailma (suosittelen, tämä on kirja, josta on vaikea päästää irti), tavallaan sattumaa sekin. Jostain syystä minulle tuli lokakuussa vahva tunne siitä, että on päästävä Berliiniin. Onneksi sinne pääsee helposti neljässä tunnissa täältä Prahasta (lisään vielä, että Student Agencyn bussi on paljon mukavampi tapa matkustaa kuin lentokone).
Parissakymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut, sillä ensimmäinen sana jolla itse kuvailisin Berliiniä on vapaus. Berliinissä jokainen saa olla sitä mitä on, ja juuri se tekee kaupungista niin hyvän paikan olla. Ihmiset tekevät kaupungista sen, millainen se on nyt.
Hyviä viboja, ystäviä, paljon turkkilaista ruokaa (falafeliä ja halloumia viideltä aamuyöllä, ah), itä-Berliiniä ja Kreuzbergin pubeja, valofestarit, taidetta, täydellinen krapulabrunssi ja viimeinen lämmin lokakuun päivä Mauerparkissa....
Sunnuntaina meidän piti kirjaimellisesti juosta Prahaan lähtevään bussiin, sillä aika loppui toivottomasti kesken.
Parissakymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut, sillä ensimmäinen sana jolla itse kuvailisin Berliiniä on vapaus. Berliinissä jokainen saa olla sitä mitä on, ja juuri se tekee kaupungista niin hyvän paikan olla. Ihmiset tekevät kaupungista sen, millainen se on nyt.
Hyviä viboja, ystäviä, paljon turkkilaista ruokaa (falafeliä ja halloumia viideltä aamuyöllä, ah), itä-Berliiniä ja Kreuzbergin pubeja, valofestarit, taidetta, täydellinen krapulabrunssi ja viimeinen lämmin lokakuun päivä Mauerparkissa....
Sunnuntaina meidän piti kirjaimellisesti juosta Prahaan lähtevään bussiin, sillä aika loppui toivottomasti kesken.
Vapaus.
Kreuzbergissa vietettyjen öiden jälkeen palasimme majapaikkaamme Charlottenburgiin länsi-Berliinissä. Paikalliset kutsuvat Charlottenburgia hienostokaupunginosaksi, ja itäberliiniläinen kaveri kuittaili meille jatkuvasti "ei siellä voi olla mitään kivaa." No, onpas siellä!
Kuten tämä ihana ranskalainen crêperie, joka kylläkin muistuttaa ulkonäöltään suomalaista mökkiä. Mökki oli aika sympaattinen näky keskellä katua. Paikkaa pyörittää keski-ikäinen pariskunta, joilla oli aikaa vaihtaa suukko lettujen paistamisen lomassa. Sarjassamme kahvila, jossa tulee olo, että maailmassa on kaikki hyvin.
Ja tämä Schwarzes Cafe, jonne meidän piti palata takaisin. Illalla tunnelmallinen paikka juoda viiniä tai kahvia, aamulla kahvila tarjoaa täydellistä aamiaista, jota hyvän sään sattuessa voi nauttia sisäpihalla.
Lopuksi, vietimme sunnuntaita Maeurparkissa, jota voisi sanoa Berliinin sydämeksi. Tämä on kokoontumispaikka sunnuntaisin. Hyvä energia alkaa tarttua jo kävellessä puistoon, ja kun vihdoin olet siellä.... tätä on vaikea selittää, mutta hyvä olo vain täyttää joka solun ja mielen. Musiikkia, tanssia, kirpputori, ihmisiä, rentoutta.
Kuten tällä sivulla sanottu: "Mauerpark is a magical place that brings people from all backgrounds, ages, races, ideologies together." Näin voisi kuvailla koko Berliiniä.
Niin, ja se Riikka Pulkkisen kirja. "Elämästä paljon suurempi osa kuin uskallamme itsellemme myöntää on unta".
