Hei jälleen. Apua, siitä on melkein kuukausi kun viimeksi kirjoittelin. Maaliskuu meni jotenkin nopeasti, ja sillä välin kevät ehti toden teolla saapua tänne Prahaan.
Tämä on historiallinen blogiteksti, sillä kirjoitan tätä ulkona omalla terassilla. En ole koskaan blogannut ulkona, toiseksi minulla ei ole ollut omaa pihaa tai terassia 11 vuoteen, joten siksikin olen niin innoissani tästä. Lisäksi, on huhtikuun ensimmäinen päivä, ja täällä on vuodenaikaan nähden hyvin lämmin (tänään +24 astetta).
Mutta täällä sitä nyt istutaan. Naapuri tekee puutarhatöitä, kärpäset surraavat, linnut laulavat, viereisellä pihalla leikkivät lapset. Asun oikeasti vain 15 minuutin matkan päässä Prahan linnasta, mutta silti tuntuu kuin asuisin jossain maalla piilossa kaupungin vilinästä. Jotenkin tämä kaupunki on vain yllättänyt minut täysin, ja niin monta kertaa kolmen vuoden aikana.
Olen oppinut, että joskus on vain uskallettava heittäytyä ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Lisäksi täytyy luottaa ja uskoa omaan visioonsa. Sitten jonain päivänä voi huomata elävänsä juuri niin, kuin on halunnut. Tietysti matkan varrella sattuu ja tapahtuu, mutta kompasteluja ei kannata pelästyä eikä niitä missään nimessä pidä katua.
From home with love,
Eveliina
