Ehdottomasti eniten kaipaan Suomesta kirjastoa ja kirjakauppoja. (Niin, täällä on muuten useampikin suomalainen sauna, eli kaikesta ei ole tarvinnut luopua.) Toki kirjastoja on täälläkin, ja tshekkiläiset lukevat muuten paljon, mutta kun minä tarvitsen suomen kieltä. Tämä tarve, lukea suomeksi, on vain niin voimakas, enkä ole vieläkään oppinut lukemaan englanniksi. En tiedä haluanko edes. Tänne muuttaessa ero suomalaisesta kirjastosta oli kivulias. Rakastan kirjoja ja kasvoin kirjastossa. Mutta muuttaisinko Suomeen siksi, että pääsisin kirjastoon? En tiedä.
Ennen Prahaan muuttoa vietin viimeiset kuukaudet Suomessa kirjakaupan tätinä, eli olin oikeasti joka päivä kirjojen ympäröimänä. Minulla kävi kerran asiakas, joka kertoi asuneensa niin kauan ulkomailla, ettei tiennyt, mitä Suomessa on julkaistu. Muistan ajatelleeni kauhulla, että käyköhän mullekin noin! No, aika paljon luen ja seuraan kirja-arvosteluja ja kustantajien sivuja, etten ole aivan pihalla, mutta tiedän sen olevan eri asia kuin käydä oikeasti kirjakaupassa katsomassa ja hivelemässä kirjoja.
Minulle on muodostunut tavaksi ostaa Suomen reissuilta mukaani pokkareita, eli edellisvuoden julkaisuja. Pehmeäkantisia siksi, että ne ovat paitsi edullisempia myös helpompia pakata ja ottaa mukaan. Valinta on aina vakava, koska olen riippuvainen sitten näistä kirjoista seuraavat 4 -6 kuukautta. Tähän asti olen tehnyt aika hyviä valintoja, ja erityisesti viime vuonna luin todella hyviä kirjoja. Niin hyviä, että aion niistä tehdä erikseen postauksen vielä myöhemmin.
Olen menossa Suomeen muutaman viikon päästä, ja tällä kertaa menin ja tilasin kirjat valmiiksi! Aion silti joka tapauksessa tehdä sen perinteisen reissun kirjakauppaan. Vaikka en mitään ostaisikaan, niin haluan nauttia siitä tunteesta, että ymmärrän mitä kirjoissa lukee.
Mikä on teidän muiden ulkomailla asuvien
suurin Suomi-ikävän aiheuttaja?
