30. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset päivät





Tajusin tänään, että olen asunut täällä tosi kauan. Niin kauan, että kesät ja joulut menevät muistoissa sekaisin. Lähes joka paikkaan liittyy muistoja; ihania muistoja, hauskoja muistoja ja surullisia ja ahdistavia muistoja. On työpaikkoja, parisuhteita, eroja, epämääräisiä suhteita, koteja, ja sitten se yksi ja sama joogakoulu vuodesta toiseen, se jossa on aina turvallinen olo. 

On aloitettu uusia juttuja, luovuttu, muutettu, sairastuttu ja hoidettu asioita. Ulkomailla asuessa joistain tavoistaan on luopunut, ensin siksi, että on ollut pakko ja myöhemmin kun on tajunnut että ilmankin selviää. Sitten taas uusia tapoja on tullut tilalle.

Kun tulin joulun jälkeen Suomesta takaisin Prahaan, tuntui kuin olisin kietoutunut sellaiseen turvalliseen peittoon. Kaikki on niin tuttua ja tavallista. Minun paikat, asiat, ja ihmiset. Voin puhua apteekin myyjän ja Uber-kuskin kanssa tshekkiä ilman, että oikeastaan ajattelen asiaa. Kotiin oli ihana palata myös siksi, että ihan oikeasti rakastan meidän kotia. (Meillä tarkoitan minua ja puolalaista kämppistäni. Suhteemme on nykyään sitä tasoa, että jos olemme viikonlopun erossa, tekstailemme koko ajan.) Hiippailin täällä villasukissani ympäri asuntoa teemukin kanssa ja miten miten ihana koti meillä onkaan. 

Kun käyn Suomessa, siellä on aina jokin eri tavalla enkä aina tajua tarkistaa asioita etukäteen. Toisaalta, olen tänä Prahassa asumisen aikana yllättäen rakastunut Helsinkiin. Suomessa käymiseen littyyy aina tietyt rituaalit, mikä on jotenkin vähän liikuttavaa. Joka kerta on ihana tunne saapua Helsinki-Vantaan lentoasemalle. (Tuosta lentokentästä on tullut oma turvasatamani viime vuosina). Tuota tunnettahan ei ikinä kokisi, jos ei asuisi muualla.




Tämä vuosi on ollut aika hyvä vuosi. Kaikki alkoi kaaoksesta, isosta elämänmuutoksesta. Sitten asiat vaan jotenkin alkoivat sujumaan. Aikuisuushan on sitä, että asiat vaan on hoidettava, oli mikä oli. Olen myös opetellut pyytämään apua kun on ollut pakko.

Paljon hyviä asioita on tapahtunut; olen saanut elämääni upeita ihmisiä, tavannut vanhoja ystäviä, oppinut ottamaan elämän ja työni vähän rennommin, opetellut uusia juttuja, (onneksi) luopunut eräistä ennakkoluuloista, ihastunut tosi monta kertaa, matkustanut ja juhlinut. On ollut hauskaa. Tämä on ollut tosi erilainen vuosi, mutta ihan hyvä niin. On ollut myös ikäviä juttuja; läheisten sairastumisia ja huolta heistä, parhaiden ystävien muutto pois Prahasta, ikävöinti ja yleinen surutila asioista, jotka tapahtuivat viime vuonna. 

Jotkut asiat eivät vaan koskaan muutu. Mietin vuodesta toiseen samoja juttuja, kuten "miksei se nyt vastaa mun viestiin, mähän tekstasin jo neljä tuntia sitten" - koska tällaisia me ihmiset ollaan. Koska "ihmiset eivät ole koko historiamme aikana taistelleet kuin kahden eri kysymyksen tähden: Kuinka paljon sinä rakastat minua? ja Kuka täällä komentaa?" (ote Elizabeth Gilbertin kirjasta Eat Pray Love).

Sitähän elämä on, jatkuvaa iloa ja surua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että onni on oikeasti kiinni pienissä hetkissä. Ja nuo hetket kyllä jäävät mieleen. Koskaan ei voi saavuttaa sellaista tilaa, että elämässä olisi kaikki täydellistä. Toivon jokaisen uuden vuoden alkaessa, että oppisin sietämään paremmin elämän, ja itseni, keskeneräisyyttä. 

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää".
(Eeva Kilpi)






17. joulukuuta 2017

Ikävä Suomesta











Asioita, joita kaipaan Suomesta. Lista on vähän pidempi oikeasti, mutta tässä ne tärkeimmät, tai ne joita ei vaan voi korvata millään.


Valo ja taivas. Joskus valoa on liikaa, joskus liian vähän, mutta se on aina jotain ainutlaatuista. Valo on erilainen pohjoisessa. En ole koskaan nähnyt kaunista auringonlaskua keski-Euroopassa, en sellaista kuin Suomessa. Puhumattakaan kesäöistä, tai syksyn valosta, tai vaalenpunaisesta taivaasta kun pakkasta on 20 astetta.


Ilma. Suomessa on vaan niin hyvä hengittää, piste. Joka kerta siellä käydessä haluaisin viedä raitista ilmaa purkissa mukana.


Ruoka. Kun tulen Suomeen, haluan ensimmäisenä ruokakauppaan. Siellä ihan oikeasti tulee sellainen olo kuin olisi ravintolassa. Kaikki on niin puhdasta ja laadukasta. Ostan vihanneksia, leipää, kalaa ja kunnon mysliä. Sitten vielä kun pääsen kauppahalliin syömään lohikeittoa, omg! 


Suomalainen kirjasto. Tilastojen mukaan tshekkiläiset lukevat eniten Euroopan Unionissa ja täällä on paljon kirjastoja, mutta se ei auta kun haluaisin lukea suomeksi. Ulkomaille muutto oli oma, tietoinen päätös, ja tiesin jo Suomesta lähtiessäni, että tästä tulee mulle se vaikea juttu. Kyllähän suomenkielistä luettavaa tällä aikakaudella löytyy netistä, mutta ne, jotka ovat myös kasvaneet kirjastossa, tietävät, mistä puhun.


Vesi. Järvet, meri, satamat, rannat, jäiden sulamisen ääni, ensimmäinen pulahdus kesällä saunan jälkeen, syysmyrsky, usva. Kaikki se 💓







10. joulukuuta 2017

Joulutorilla Wroclawissa















Wroclawin torilla on myös oikeasti Polar Express -juna!

Voin tunnustautua varsinaiseksi joulutori-turistiksi. Haluan hyödyntää keski-Euroopassa asumista ja joka vuosi käyn katsomassa uutta toria eri maassa. Tähän mennessä hienoin näkemäni joulutori löytyy Wroclawista, Puolasta!

Minulla on hyvin läheinen suhde Puolaan (paljon ystäviä ja lisäksi asun puolalaisen kanssa), ja Wroclawissa on helppo käydä täältä Prahasta. Lähdin siis viikonlopuksi ystäväni luo ja samalla ensimmäistä kertaa käymään joulutorilla. Ehkä miljoona ihmistä, mutta silti käymisen arvoinen! 

Wroclawin "rynek" eli vanhan kaupungin aukio on todella kaunis, joten pelkästää miljöö torilla on todella hieno. Joulutori on aika iso ja levittäytyy laajalle alueelle, ja sieltä löytyy vaikka mitä. En kamalasti välitä joulun kaupallisuudesta, mutta joulutoreilta on kiva ostaa jotain paikallista tai käsin tehtyä - ja tietysti juoda kuumaa viiniä ja syödä paikallisia herkkuja. 

Suosittelen lämpimästi visiittiä Puolan joulutoreilla! En ole käynyt koskaan Krakovan joulutorilla, mutta voisin veikata että se on ihana. Mikäli matkustat joulutoreille keski-Eurooppaan, varoitan, että suomalaisten tilan tarve on todella koetuksella. Kannattaa varautua suuriin väkijoukkoihin ja ottaa mukaan ripaus kärsivällisyyttä joulumielen lisäksi. 

Prahan joulutoreista olen kirjoittanut täällä. Prahan vanhan kaupungin tori on hyvin kaunis, mutta mikäli haluat käydä rauhallisemmalla torilla, suosittelen Namesti Mirua. Tori löytyy heti Namesti Mirun metroaseman ja ratikkapysäkin vierestä.