Matkakuume, tuo ikuinen vaiva

Olen kärsinyt kroonisesta matkakuumeesta ehkä siitä asti, kun olin 6-vuotias ja opin lukemaan. Lapsena minulla oli tapana selata karttakirjaa ja lomaoppaita ja pohtia, minne haluaisin matkustaa. 

Muutettuani ulkomaille matkakuume ei ole lainkaan helpottanut. Tämä on elinikäinen "vaiva" josta en luultavasti koskaan pääse eroon. Olen matkailijana kaikkiruokainen. Tykkään tutustua uusiin kaupunkeihin, löytää ihania kahviloita ja shoppailla, mutta rakastan merta ja rantaa. Toisaalta rakastan myös vuoristomaisemaa. Minulle ehkä täydellinen matka sisältää vähän kaikkea. En jaksaisi makoilla rannalla viikkoa putkeen, vaan tarvitsen siihen vastapainoksi kaupunkikulttuuria. Euroopassa ehkä täydellinen matkakohde minulle onkin Lissabon ja ehdottomasti Balkanin maat, joista löytyy ihan kaikkea se vuoristo mukaan lukien.

Tässä alla listaan muutaman paikan, jonne voisin lähteä vaikka heti. Minne sinä haluaisit matkustaa seuraavaksi? Edullisia lentoja etsiessä kannattaa kurkata täältä Tarjoushaukan sivulta.

Kuuba. Olen tanssinut kuubalaista salsaa 7 vuotta, joten olisi jo aika mennä Kuubaan. Tanssi on niin iso osa elämääni, että haluan mennä sinne, jossa tämä kulttuuri on kehittynyt.

Romania 💓 Transilvania ja erityisesti Cluj Napoca. Minulla on mieletön ikävä Romaniaan. Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt monta kertaa unta Romaniasta. Jostain syystä ainoa kaupunki, jossa en ole Transilvaniassa käynyt on Cluj Napoca, joka romanialaisten mukaan on maan paras kaupunki. Sinne siis haluaisin kovasti mennä. Kaikki Romaniasta kirjoittamani tekstit löytyvät täältä: Romania.

Kuvan minulle lähetti kolumbialainen ystäväni.

Kolumbia. Haluan matkustaa latinalaiseen Amerikkaan, ja toki haluaisin käydä siellä ihan kaikkialla. Jos nyt tällä hetkellä pitäisi valita yksi maa, jonne ottaisin lennon, se olisi Kolumbia. Viettäisin ensin aikaa Cartagenassa, sitten luonnossa.

Eteläinen Afrikka, erityisesti Mosambik ja Sambia. Afrikassa minua kiehtovat luonto, ihmiset, kulttuuri, musiikki ja rytmit. Haluaisin aloittaa matkan Mosambikin rannoilta ja jatkaa Sambiaan Viktorian putouksille. Olen nykyisessä työssäni silloin tällöin tekemisissä afrikkalaisten hotellien kanssa, ja tulee aina välillä katsottua millaisia paikkoja esimerkiksi Mosambikista löytyy. Ja omg!

Kuten huomaatte, tämä meikäläisen lista ei ole ihan halvimmasta päästä, joten täytynee tosissaan alkaa säästämään rahaa!

Puola, miten voit olla näin soma!

Kuvat täältä

Apua, löysin juuri paikan Puolasta, jonne on pakko mennä! 

Tämä on Zalipien kylä, jossa noin sata vuotta sitten eläneet naiset maalasivat kotitalonsa (ja kanalansa) kukin. Lisää kuvia täällä: http://unusualplaces.org/zalipie-the-most-beautiful-village-in-poland/

Oi Berliini

Ensinnäkin, se että kirjoitan tätä tekstiä juuri 9.11. on silkka sattuma. Huomasin tämän vasta kun aloin kirjoittaa, onkohan lie alitajuntaista? Olen lukenut myös Berliiniä(kin) käsittelevää Riikka Pulkkisen teosta, Paras mahdollinen maailma (suosittelen, tämä on kirja, josta on vaikea päästää irti), tavallaan sattumaa sekin. Jostain syystä minulle tuli lokakuussa vahva tunne siitä, että on päästävä Berliiniin. Onneksi sinne pääsee helposti neljässä tunnissa täältä Prahasta (lisään vielä, että Student Agencyn bussi on paljon mukavampi tapa matkustaa kuin lentokone).

Parissakymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut, sillä ensimmäinen sana jolla itse kuvailisin Berliiniä on vapaus. Berliinissä jokainen saa olla sitä mitä on, ja juuri se tekee kaupungista niin hyvän paikan olla. Ihmiset tekevät kaupungista sen, millainen se on nyt.

Hyviä viboja, ystäviä, paljon turkkilaista ruokaa (falafeliä ja halloumia viideltä aamuyöllä, ah), itä-Berliiniä ja Kreuzbergin pubeja, valofestarit, taidetta, täydellinen krapulabrunssi ja viimeinen lämmin lokakuun päivä Mauerparkissa....

Sunnuntaina meidän piti kirjaimellisesti juosta Prahaan lähtevään bussiin, sillä aika loppui toivottomasti kesken.

Holokaustin uhrien muistomerkillä

Vapaus.

Kreuzbergissa vietettyjen öiden jälkeen palasimme majapaikkaamme Charlottenburgiin länsi-Berliinissä. Paikalliset kutsuvat Charlottenburgia hienostokaupunginosaksi, ja itäberliiniläinen kaveri kuittaili meille jatkuvasti "ei siellä voi olla mitään kivaa." No, onpas siellä! 

Kuten tämä ihana ranskalainen crêperie, joka kylläkin muistuttaa ulkonäöltään suomalaista mökkiä. Mökki oli aika sympaattinen näky keskellä katua. Paikkaa pyörittää keski-ikäinen pariskunta, joilla oli aikaa vaihtaa suukko lettujen paistamisen lomassa. Sarjassamme kahvila, jossa tulee olo, että maailmassa on kaikki hyvin.

Ja tämä Schwarzes Cafe, jonne meidän piti palata takaisin. Illalla tunnelmallinen paikka juoda viiniä tai kahvia, aamulla kahvila tarjoaa täydellistä aamiaista, jota hyvän sään sattuessa voi nauttia sisäpihalla. 

Lopuksi, vietimme sunnuntaita Maeurparkissa, jota voisi sanoa Berliinin sydämeksi. Tämä on kokoontumispaikka sunnuntaisin. Hyvä energia alkaa tarttua jo kävellessä puistoon, ja kun vihdoin olet siellä.... tätä on vaikea selittää, mutta hyvä olo vain täyttää joka solun ja mielen. Musiikkia, tanssia, kirpputori, ihmisiä, rentoutta. 

Kuten tällä sivulla sanottu: "Mauerpark is a magical place that brings people from all backgrounds, ages, races, ideologies together." Näin voisi kuvailla koko Berliiniä. 

Niin, ja se Riikka Pulkkisen kirja. "Elämästä paljon suurempi osa kuin uskallamme itsellemme myöntää on unta".

Ratikka 22

Kaupunginosa jossa asun, on todella piilossa. Niin ikään kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Tämä on kuin Prahan linnan ja Petrinin kukkulan takana oleva kylä kaupungissa.

Käytän paljon ratikkaa numero 22. Voin luottaa, että sillä pääsen kotiin aina, päivin ja öin. Ratikka numero 22 on myös turistiratikka; tämä tuo japanilaiset ja espanjalaiet kansallisteatterilta joen yli Mala Stranaan ja siitä mäkeä ylös Prahan linnaan. Porukassa olen myös minä tulossa joogatunnilta. Prahan linnan jälkeen ratikka tyhjenee ja jatkan matkaa rauhassa puolityhjässä vaunussa kotiin. 

Tästä ratikasta on parhaat maisemat, joten suosittelen ainakin kerran sitä käyttämään. Prahan linnalta (Prazky hrad) kannattaa jatkaa vielä vähän eteenpäin, ainakin pysäkille Pohorelec. Kansallisteatterille (Narodni Divadlo) päin mennessä taas kannattaa jatkaa aina Vinohradyyn asti (Namesti Miru), josta löytyy ravintola- ja baarikeskittymä. 

Prahan julkisen liikenteen aikataulut löytyvät osoitteesta: http://www.dpp.cz/en/

(Appi puhelimeen: DPP Praha MHD)