12. syyskuuta 2017

Somewhere between













Vaikka kuinka rakastan kesää, lopulta paras aika vuodessa on tämä väliaika kesän ja syksyn välissä. Syyskesä tai miksi sitä nyt sanoisi. Otin varaslähdön syyskesään ja Suomessa, mikä oli aivan ihanaa. Suomi tuoksui mereltä, puusaunalta, sateelta ja viljapellolta ja tuntui juuri oikealta paikalta olla.

Nyt Prahassa eletään oudossa välitilassa, jossa aamuisin on kylmä ja iltapäivällä liikaa päällä, ja valo alkaa taittua niin kuin syksyllä. Aamulla on herätessä pimeää, illalla taivas on oranssinpunainen, tulen värinen. Syyskuussa joka viikonloppu on viinifestarit jossain ja lounasravintolat tarjoavat kurpitsakeittoa. 


Olen aina helpottunut jotenkin kun syksy saapuu. Ilmassa on se tunne, että jotain on tapahtumassa. Jotain uutta saa tulla. 

Onneksi en ole muuttanut tämän etelämmäksi, sillä minä tarvitsen syksyn ja tämän välitilan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :*