Talvi vaihtui kevääseen aika nopeasti. Tai siis, kevääseen Suomen standareilla. Kyllä se vaan tuo niin paljon energiaa, kun aamulla töihin lähtiessä voi ihastella auringonnousua ja kuulee lintujen laulun.
Tshekki on siitä hyvin samanlainen maa kuin Suomi, että täällä kaikki muuttuu kesällä - mukaanlukien ihmiset. Muutoksen voi huomata jo nyt. Vastaantulevat ihmiset hymyilevät, katsovat silmiin ja sellaisen hyvän fiiliksen voi vain aistia. Talvi oli tänä vuonna tosi kylmä, ja ahdistusta lisäsi hyvin paha savusumu tammikuussa, jonka johdosta täällä annettiin smog warning.
Mutta, kuukauden päästä terassit on auki ja kirsikkapuut kukkivat taas!
Olen huomannut sellaisen jännän ilmiön tässä kolmen vuoden aikana (ainiin, mulla oli 3-vuotispäivä tällä viikolla), että syksyisin kaipaan aina Suomea. En tiedä mistä tämä johtuu, ehkä ruskasta. Kun näen kullankeltaisia puita, muistan miten paljon nautin syksystä Suomessa. Vaikka järki sanookin, että kaikista pimein, kylmin ja masentavin aika vuodesta on siellä tulossa.
Sitten taas kevään saapuessa rakastun Prahaan aina uudestaan! Lähden kävelylle Petrinille ja Mala Stranaan, ja fiilistelen kevään tuoksua ja sitä erityistä tunnelmaa joka täällä on joka kevät. Innostun tulevasta kesästä ja kaikista suunnitelmista. Odotan niitä kirsikkapuita, viinin juomista Na Plavkalla joen varressa, salsaa viinitarhassa, retkiä Tshekin maaseudulle. Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluvat visiitit naapurimaihin Puolaan sekä Slovakiaan, lisäksi etelä-Eurooppa on hyvin vahvasti matkalistalla.
Prahan paras aika on keväisin, joten varoitan että seuraavien kuukausien aikana kuvapostauksia saattaa pukata tasaiseen tahtiin.
