23. tammikuuta 2017

Aamuja ja koteja



Kylmä ja pimeä, hyvin kotoinen aamu Prahassa.


Olen muuttanut ihan liian monta kertaa. Olen kyllä koti-ihminen, tykkään sisustaa, ja koti on mulle tärkeä paikka, mutta jotenkin elämä ei ole vain päässyt vielä siihen pisteeseen, että viipyisin jossain kauemmin kuin kaksi vuotta. Tai vuoden. 

Ja nyt, kun elämä heittelee taas, olen jälleen muuttamassa! Miten, kysyn itseltäni kenkälaatikoiden keskellä, mutta näin se vain on. Uusi koti on aika ihana, ja juuri sellainen kuin toivoin. Muutan pois keskustasta, mikä vähän jännittää, koska olen tottunut siihen, että kaikki on tässä ja helposti. Mutta sitten taas; siellä uudessa kodissa on lähellä puistot, kesällä uima-ranta ja enemmän luontoa. Enemmän vihreää. Olen varma, että kesää kohden tämä on parempi minulle.

Viime vuonna mietin paljon, missä maassa kannattaisi asua. Pitäisikö muuttaa takaisin Suomeen, vai kenties jonnekin missä on lämmin? Kun mietin asioita rationaalisesti, töiden, rahan, ja oman tasapainon kannalta, päädyn aina vaan siihen, että kyllä täällä Prahassa on juuri nyt parasta asua. Wien on käynyt mielessä, mutta ajatus kaatuu siihen, että en ole yhtään kiinnostunut opiskelemaan saksaa. 

Praha on juuri nyt paras paikka asua, koska täällä on paljon (vakituisia) töitä, edulliset elinkustannukset mutta kuitenkin ihan länsi-eurooppalainen elintaso, todella hyvä ja toimiva (ilmainen) terveydenhuolto, keski-Euroopan ilmasto ja elämäntyyli... En nyt vain näe mitään syytä muuttaa minnekään - siis juuri nyt. Eli ensi vuonna ollaan taas täällä. En suunnitellut jääväni tänne pitkäksi aikaa, ja nyt alkaa neljäs vuosi. Kaikenlaista on käyty läpi, mutta nyt tuntuu hyvältä olla täällä. Täällä on omat paikat ja ihmiset, läheiset ystävät ja lopulta ne asiat mitä elämässä tarvitsee. 

Hullua, mutta jos Suomessa ei olisi ollut niin surkea työtilanne silloin kuin valmistuin, en välttämättä olisi koskaan lähtenyt. Ehkä kaikella vain on tarkoituksensa?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :*