30. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset päivät





Tajusin tänään, että olen asunut täällä tosi kauan. Niin kauan, että kesät ja joulut menevät muistoissa sekaisin. Lähes joka paikkaan liittyy muistoja; ihania muistoja, hauskoja muistoja ja surullisia ja ahdistavia muistoja. On työpaikkoja, parisuhteita, eroja, epämääräisiä suhteita, koteja, ja sitten se yksi ja sama joogakoulu vuodesta toiseen, se jossa on aina turvallinen olo. 

On aloitettu uusia juttuja, luovuttu, muutettu, sairastuttu ja hoidettu asioita. Ulkomailla asuessa joistain tavoistaan on luopunut, ensin siksi, että on ollut pakko ja myöhemmin kun on tajunnut että ilmankin selviää. Sitten taas uusia tapoja on tullut tilalle.

Kun tulin joulun jälkeen Suomesta takaisin Prahaan, tuntui kuin olisin kietoutunut sellaiseen turvalliseen peittoon. Kaikki on niin tuttua ja tavallista. Minun paikat, asiat, ja ihmiset. Voin puhua apteekin myyjän ja Uber-kuskin kanssa tshekkiä ilman, että oikeastaan ajattelen asiaa. Kotiin oli ihana palata myös siksi, että ihan oikeasti rakastan meidän kotia. (Meillä tarkoitan minua ja puolalaista kämppistäni. Suhteemme on nykyään sitä tasoa, että jos olemme viikonlopun erossa, tekstailemme koko ajan.) Hiippailin täällä villasukissani ympäri asuntoa teemukin kanssa ja miten miten ihana koti meillä onkaan. 

Kun käyn Suomessa, siellä on aina jokin eri tavalla enkä aina tajua tarkistaa asioita etukäteen. Toisaalta, olen tänä Prahassa asumisen aikana yllättäen rakastunut Helsinkiin. Suomessa käymiseen littyyy aina tietyt rituaalit, mikä on jotenkin vähän liikuttavaa. Joka kerta on ihana tunne saapua Helsinki-Vantaan lentoasemalle. (Tuosta lentokentästä on tullut oma turvasatamani viime vuosina). Tuota tunnettahan ei ikinä kokisi, jos ei asuisi muualla.




Tämä vuosi on ollut aika hyvä vuosi. Kaikki alkoi kaaoksesta, isosta elämänmuutoksesta. Sitten asiat vaan jotenkin alkoivat sujumaan. Aikuisuushan on sitä, että asiat vaan on hoidettava, oli mikä oli. Olen myös opetellut pyytämään apua kun on ollut pakko.

Paljon hyviä asioita on tapahtunut; olen saanut elämääni upeita ihmisiä, tavannut vanhoja ystäviä, oppinut ottamaan elämän ja työni vähän rennommin, opetellut uusia juttuja, (onneksi) luopunut eräistä ennakkoluuloista, ihastunut tosi monta kertaa, matkustanut ja juhlinut. On ollut hauskaa. Tämä on ollut tosi erilainen vuosi, mutta ihan hyvä niin. On ollut myös ikäviä juttuja; läheisten sairastumisia ja huolta heistä, parhaiden ystävien muutto pois Prahasta, ikävöinti ja yleinen surutila asioista, jotka tapahtuivat viime vuonna. 

Jotkut asiat eivät vaan koskaan muutu. Mietin vuodesta toiseen samoja juttuja, kuten "miksei se nyt vastaa mun viestiin, mähän tekstasin jo neljä tuntia sitten" - koska tällaisia me ihmiset ollaan. Koska "ihmiset eivät ole koko historiamme aikana taistelleet kuin kahden eri kysymyksen tähden: Kuinka paljon sinä rakastat minua? ja Kuka täällä komentaa?" (ote Elizabeth Gilbertin kirjasta Eat Pray Love).

Sitähän elämä on, jatkuvaa iloa ja surua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että onni on oikeasti kiinni pienissä hetkissä. Ja nuo hetket kyllä jäävät mieleen. Koskaan ei voi saavuttaa sellaista tilaa, että elämässä olisi kaikki täydellistä. Toivon jokaisen uuden vuoden alkaessa, että oppisin sietämään paremmin elämän, ja itseni, keskeneräisyyttä. 

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää".
(Eeva Kilpi)






17. joulukuuta 2017

Ikävä Suomesta











Asioita, joita kaipaan Suomesta. Lista on vähän pidempi oikeasti, mutta tässä ne tärkeimmät, tai ne joita ei vaan voi korvata millään.


Valo ja taivas. Joskus valoa on liikaa, joskus liian vähän, mutta se on aina jotain ainutlaatuista. Valo on erilainen pohjoisessa. En ole koskaan nähnyt kaunista auringonlaskua keski-Euroopassa, en sellaista kuin Suomessa. Puhumattakaan kesäöistä, tai syksyn valosta, tai vaalenpunaisesta taivaasta kun pakkasta on 20 astetta.


Ilma. Suomessa on vaan niin hyvä hengittää, piste. Joka kerta siellä käydessä haluaisin viedä raitista ilmaa purkissa mukana.


Ruoka. Kun tulen Suomeen, haluan ensimmäisenä ruokakauppaan. Siellä ihan oikeasti tulee sellainen olo kuin olisi ravintolassa. Kaikki on niin puhdasta ja laadukasta. Ostan vihanneksia, leipää, kalaa ja kunnon mysliä. Sitten vielä kun pääsen kauppahalliin syömään lohikeittoa, omg! 


Suomalainen kirjasto. Tilastojen mukaan tshekkiläiset lukevat eniten Euroopan Unionissa ja täällä on paljon kirjastoja, mutta se ei auta kun haluaisin lukea suomeksi. Ulkomaille muutto oli oma, tietoinen päätös, ja tiesin jo Suomesta lähtiessäni, että tästä tulee mulle se vaikea juttu. Kyllähän suomenkielistä luettavaa tällä aikakaudella löytyy netistä, mutta ne, jotka ovat myös kasvaneet kirjastossa, tietävät, mistä puhun.


Vesi. Järvet, meri, satamat, rannat, jäiden sulamisen ääni, ensimmäinen pulahdus kesällä saunan jälkeen, syysmyrsky, usva. Kaikki se 💓







10. joulukuuta 2017

Joulutorilla Wroclawissa















Wroclawin torilla on myös oikeasti Polar Express -juna!

Voin tunnustautua varsinaiseksi joulutori-turistiksi. Haluan hyödyntää keski-Euroopassa asumista ja joka vuosi käyn katsomassa uutta toria eri maassa. Tähän mennessä hienoin näkemäni joulutori löytyy Wroclawista, Puolasta!

Minulla on hyvin läheinen suhde Puolaan (paljon ystäviä ja lisäksi asun puolalaisen kanssa), ja Wroclawissa on helppo käydä täältä Prahasta. Lähdin siis viikonlopuksi ystäväni luo ja samalla ensimmäistä kertaa käymään joulutorilla. Ehkä miljoona ihmistä, mutta silti käymisen arvoinen! 

Wroclawin "rynek" eli vanhan kaupungin aukio on todella kaunis, joten pelkästää miljöö torilla on todella hieno. Joulutori on aika iso ja levittäytyy laajalle alueelle, ja sieltä löytyy vaikka mitä. En kamalasti välitä joulun kaupallisuudesta, mutta joulutoreilta on kiva ostaa jotain paikallista tai käsin tehtyä - ja tietysti juoda kuumaa viiniä ja syödä paikallisia herkkuja. 

Suosittelen lämpimästi visiittiä Puolan joulutoreilla! En ole käynyt koskaan Krakovan joulutorilla, mutta voisin veikata että se on ihana. Mikäli matkustat joulutoreille keski-Eurooppaan, varoitan, että suomalaisten tilan tarve on todella koetuksella. Kannattaa varautua suuriin väkijoukkoihin ja ottaa mukaan ripaus kärsivällisyyttä joulumielen lisäksi. 

Prahan joulutoreista olen kirjoittanut täällä. Prahan vanhan kaupungin tori on hyvin kaunis, mutta mikäli haluat käydä rauhallisemmalla torilla, suosittelen Namesti Mirua. Tori löytyy heti Namesti Mirun metroaseman ja ratikkapysäkin vierestä.





19. marraskuuta 2017

Matkakuume, tuo ikuinen vaiva




Olen kärsinyt kroonisesta matkakuumeesta ehkä siitä asti, kun olin 6-vuotias ja opin lukemaan. Lapsena minulla oli tapana selata karttakirjaa ja lomaoppaita ja pohtia, minne haluaisin matkustaa. 

Muutettuani ulkomaille matkakuume ei ole lainkaan helpottanut. Tämä on elinikäinen "vaiva" josta en luultavasti koskaan pääse eroon. Olen matkailijana kaikkiruokainen. Tykkään tutustua uusiin kaupunkeihin, löytää ihania kahviloita ja shoppailla, mutta rakastan merta ja rantaa. Toisaalta rakastan myös vuoristomaisemaa. Minulle ehkä täydellinen matka sisältää vähän kaikkea. En jaksaisi makoilla rannalla viikkoa putkeen, vaan tarvitsen siihen vastapainoksi kaupunkikulttuuria. Euroopassa ehkä täydellinen matkakohde minulle onkin Lissabon ja ehdottomasti Balkanin maat, joista löytyy ihan kaikkea se vuoristo mukaan lukien.

Tässä alla listaan muutaman paikan, jonne voisin lähteä vaikka heti. Minne sinä haluaisit matkustaa seuraavaksi? Edullisia lentoja etsiessä kannattaa kurkata täältä Tarjoushaukan sivulta.










Kuuba. Olen tanssinut kuubalaista salsaa 7 vuotta, joten olisi jo aika mennä Kuubaan. Tanssi on niin iso osa elämääni, että haluan mennä sinne, jossa tämä kulttuuri on kehittynyt.





Romania 💓 Transilvania ja erityisesti Cluj Napoca. Minulla on mieletön ikävä Romaniaan. Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt monta kertaa unta Romaniasta. Jostain syystä ainoa kaupunki, jossa en ole Transilvaniassa käynyt on Cluj Napoca, joka romanialaisten mukaan on maan paras kaupunki. Sinne siis haluaisin kovasti mennä. Kaikki Romaniasta kirjoittamani tekstit löytyvät täältä: Romania.




Kuvan minulle lähetti kolumbialainen ystäväni.

Kolumbia.
Haluan matkustaa latinalaiseen Amerikkaan, ja toki haluaisin käydä siellä ihan kaikkialla. Jos nyt tällä hetkellä pitäisi valita yksi maa, jonne ottaisin lennon, se olisi Kolumbia. Viettäisin ensin aikaa Cartagenassa, sitten luonnossa.




Eteläinen Afrikka, erityisesti Mosambik ja Sambia. Afrikassa minua kiehtovat luonto, ihmiset, kulttuuri, musiikki ja rytmit. Haluaisin aloittaa matkan Mosambikin rannoilta ja jatkaa Sambiaan Viktorian putouksille. Olen nykyisessä työssäni silloin tällöin tekemisissä afrikkalaisten hotellien kanssa, ja tulee aina välillä katsottua millaisia paikkoja esimerkiksi Mosambikista löytyy. Ja omg!


Kuten huomaatte, tämä meikäläisen lista ei ole ihan halvimmasta päästä, joten täytynee tosissaan alkaa säästämään rahaa!




11. marraskuuta 2017

Puola, miten voit olla näin soma!







Apua, löysin juuri paikan Puolasta, jonne on pakko mennä! 
Tämä on Zalipien kylä, jossa noin sata vuotta sitten eläneet naiset maalasivat kotitalonsa (ja kanalansa) kukin. Lisää kuvia täällä: http://unusualplaces.org/zalipie-the-most-beautiful-village-in-poland/


9. marraskuuta 2017

Oi Berliini





Ensinnäkin, se että kirjoitan tätä tekstiä juuri 9.11. on silkka sattuma. Huomasin tämän vasta kun aloin kirjoittaa, onkohan lie alitajuntaista? Olen lukenut myös Berliiniä(kin) käsittelevää Riikka Pulkkisen teosta, Paras mahdollinen maailma (suosittelen, tämä on kirja, josta on vaikea päästää irti), tavallaan sattumaa sekin. Jostain syystä minulle tuli lokakuussa vahva tunne siitä, että on päästävä Berliiniin. Onneksi sinne pääsee helposti neljässä tunnissa täältä Prahasta (lisään vielä, että Student Agencyn bussi on paljon mukavampi tapa matkustaa kuin lentokone).

Parissakymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut, sillä ensimmäinen sana jolla itse kuvailisin Berliiniä on vapaus. Berliinissä jokainen saa olla sitä mitä on, ja juuri se tekee kaupungista niin hyvän paikan olla. Ihmiset tekevät kaupungista sen, millainen se on nyt.

Hyviä viboja, ystäviä, paljon turkkilaista ruokaa (falafeliä ja halloumia viideltä aamuyöllä, ah), itä-Berliiniä ja Kreuzbergin pubeja, valofestarit, taidetta, täydellinen krapulabrunssi ja viimeinen lämmin lokakuun päivä Mauerparkissa....

Sunnuntaina meidän piti kirjaimellisesti juosta Prahaan lähtevään bussiin, sillä aika loppui toivottomasti kesken.















Vapaus.



















Kreuzbergissa vietettyjen öiden jälkeen palasimme majapaikkaamme Charlottenburgiin länsi-Berliinissä. Paikalliset kutsuvat Charlottenburgia hienostokaupunginosaksi, ja itäberliiniläinen kaveri kuittaili meille jatkuvasti "ei siellä voi olla mitään kivaa." No, onpas siellä! 

Kuten tämä ihana ranskalainen crêperie, joka kylläkin muistuttaa ulkonäöltään suomalaista mökkiä. Mökki oli aika sympaattinen näky keskellä katua. Paikkaa pyörittää keski-ikäinen pariskunta, joilla oli aikaa vaihtaa suukko lettujen paistamisen lomassa. Sarjassamme kahvila, jossa tulee olo, että maailmassa on kaikki hyvin.




Ja tämä Schwarzes Cafe, jonne meidän piti palata takaisin. Illalla tunnelmallinen paikka juoda viiniä tai kahvia, aamulla kahvila tarjoaa täydellistä aamiaista, jota hyvän sään sattuessa voi nauttia sisäpihalla. 








Lopuksi, vietimme sunnuntaita Maeurparkissa, jota voisi sanoa Berliinin sydämeksi. Tämä on kokoontumispaikka sunnuntaisin. Hyvä energia alkaa tarttua jo kävellessä puistoon, ja kun vihdoin olet siellä.... tätä on vaikea selittää, mutta hyvä olo vain täyttää joka solun ja mielen. Musiikkia, tanssia, kirpputori, ihmisiä, rentoutta. 

Kuten tällä sivulla sanottu: "Mauerpark is a magical place that brings people from all backgrounds, ages, races, ideologies together." Näin voisi kuvailla koko Berliiniä. 









Niin, ja se Riikka Pulkkisen kirja. "Elämästä paljon suurempi osa kuin uskallamme itsellemme myöntää on unta".










7. marraskuuta 2017

Ratikka 22



Kaupunginosa jossa asun, on todella piilossa. Niin ikään kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Tämä on kuin Prahan linnan ja Petrinin kukkulan takana oleva kylä kaupungissa.

Käytän paljon ratikkaa numero 22. Voin luottaa, että sillä pääsen kotiin aina, päivin ja öin. Ratikka numero 22 on myös turistiratikka; tämä tuo japanilaiset ja espanjalaiet kansallisteatterilta joen yli Mala Stranaan ja siitä mäkeä ylös Prahan linnaan. Porukassa olen myös minä tulossa joogatunnilta. Prahan linnan jälkeen ratikka tyhjenee ja jatkan matkaa rauhassa puolityhjässä vaunussa kotiin. 

Tästä ratikasta on parhaat maisemat, joten suosittelen ainakin kerran sitä käyttämään. Prahan linnalta (Prazky hrad) kannattaa jatkaa vielä vähän eteenpäin, ainakin pysäkille Pohorelec. Kansallisteatterille (Narodni Divadlo) päin mennessä taas kannattaa jatkaa aina Vinohradyyn asti (Namesti Miru), josta löytyy ravintola- ja baarikeskittymä. 






















Prahan julkisen liikenteen aikataulut löytyvät osoitteesta: http://www.dpp.cz/en/
(Appi puhelimeen: DPP Praha MHD)