Missä - jos ei täällä?

"Kotia vailla, kotonaan kaikkialla, eikä missään. Koskaan.

Vastaantulevien silmistä joskus tunnistamme

itsemme

toisemme

emmekä kuitenkaan kohtaa.

Emmekä kuitenkaan osaamme vaihtaisi -

muukalaisiksi syntyneet."

(Maaria Leinonen)

Tässä edellisessä postauksessani pohdin Suomea ja Prahaa. Aika luonnollistahan tuo pohdiskelu on, olisihan se kumma jos lentely maasta toiseen ei herättäisi mitään ajauksia. Koti-ikäväkin on tietysti normaalia. Joskus vaan tekee mieli lähteä junalla illaksi lapsuudenkotiin, tai kutsua naapurissa asuvat kaverit mustikkapiirakalle, tai mennä Tampereen Telakalle juomaan punaviiniä tai Pispalaan saunomaan. 

Mutta lopulta, maiden loputon vertailu keskenään on paitsi kuluttavaa myös melko turhaa. Maat nyt vaan ovat erilaisia. Jos sitä odottaisi löytävänsä täydellisen paikan, saisi odotella koko elämänsä ja silloin jäisi elämä elämättä. (Samaa pätee elämään yleensä, tai vaikka parisuhteeseen tai työelämään.) 

Sen sijaan hyviä puolia voi aina korostaa. Jos haluaa viedä jotain Suomesta mennessään maailmalle, samalla voi yrittää viedä asioita maailmalta Suomeen. Jos nyt muuttaisin Suomeen, kaipaisin kyllä monia asioita täältä.

Joskus oli aika, kun en olisi uskonut muuttavani tänne takaisin. En voinut kuvitella muuttavani pois Tampereelta. Mutta niin se päivä vaan tuli, kun olin enemmän kuin valmis. Tuntui siltä, kuin olisin kasvanut ulos vanhoista vaatteista. Elämästä ei vaan koskaan tiedä. Nyt ollaan täällä, viiden vuoden päästä ehkä jossain muualla. 

Elämäntilanteet vaihtelevat ja ihminen muuttuu koko ajan. Samalla muuttuvat tarpeet. Ainakin siis itse olen tällainen. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka asuvat samassa paikassa koko elämänsä, mutta minä vain en ole sellainen.

Tärkeintä kai on elää hetkessä, ja siinä paikassa, jossa juuri nyt sattuu olemaan. Koska mitä muuta sitä voisi?

Kuvat ovat naapurustostani Prahassa, Nove Meston ja Vysehradin rajalta. Lähellä sijaitsee myös eräs yliopiston kampus, jossa on ihanan hiljaista ja rauhallista kävellä iltaisin. Olen katsellut siellä niin ensilunta kuin kesäillan auringonsäteitäkin. Paikalla on joskus myös mietitty vakavampiakin asioita.

"Milloin - jos ei nyt?
Kuka - jos emme me?"