Tuntuu hullulta, että tämän tekstin julkaisemisesta on tasan vuosi. Muistan kun kirjoitin tämän tekstin täysin lennosta, takana oli aikamoinen kuukausi ja sanat vain löysivät paikkansa. Niin kuin kuvassa istuva tyttökin Letnan puiston laidalla. Sittemmin aina, kun jokin asia kiukuttaa tai harmittaa, olen palannut tuohon tekstiin.
Ja nyt siitä on vuosi! Viime aikoina olen löytänyt itseni usein pohtimasta, miten vuosi, tai kolme, tai viisi, on voinut mennä niin nopeasti.
Nythän ne pääskyset ovat täällä taas. Tuo pääskysten ääni, ja noiden lintujen epämääräinen lentely, joka näyttää olevan täysin vailla suuntaa, mutta silti siinä kumminkin jotain turvallista. Ja tulee sellainen olo, että maailma on mallillaan ainakin tässä hetkessä ja paikassa. (Kuinkahan monena keväänä kirjoitan blogiin pääskysistä?)
Prahan kesä on yhtä ihana kuin aina. Tänä vuonna kaikki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta, samat puistot, sama joki, sama koti. Edellisen ja tämän kirjoituksen välissä olemme ehtineet myös käydä Kreikassa ja Suomessa, molemmista lisää myöhemmin.
