TBT: Ensimmäinen kotini Prahassa

Tällä kertaa päätin kirjoitella Throwback Thursdayn hengessä. Sen verran on jo tullut elämässä koettua, että ihan on oma pää pyörällä, kun innostuu muistelemaan menneitä. Nostalgia on ihan hyvä juttu, kunhan siihen ei jumiudu liiaksi ja muistaa elää hetkessä. Koen olevani kylläkin ennen kaikkea onnekas ja kiitollinen asioista ja monista mutkista, joita olen saanut elää läpi.

 Asuin Prahassa ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, ja sittemmin palasin tänne noin joka toinen vuosi takaisin. Viimeisin visiitti on nyt venynyt yli kaksi vuotta.

Ihan ensimmäinen kotini Prahassa oli varsin erikoinen tapaus. Kyseessä oli taiteilijaresidenssi, joka oli monta vuotta Suomen taidetoimikuntien käytössä. Tämä kattohuoneisto Prahan 7. kaupunginosassa on nähnyt ja kuullut paljon. Täällä suomalaiset taiteilijat ja kulttuurialan ihmiset ovat tehneet töitä, keskustelleet, parantaneet maailmaa, ehkä juoneet muutaman pullon punaviiniä. Residenssiä ei enää ole olemassa. (Tai itse asunto varmasti on, mutta taidetoimikuntien käytössä se ei enää ole.) 

Tapasin tässä asunnossa paljon mielenkiintoisia ihmisiä - suomalaisia, joita kaikkia yhdisti Praha. Residenssissä oli todella eeppinen vieraskirja, joka sisälsi tarinoita kymmenen vuoden ajalta. Sittemmin olen törmännyt useisiin residenssissä majoittuneisiin henkilöihin sekä Suomessa että täällä Prahassa. Ja aina sitä nostalgisoidaan, että oli se kyllä hieno paikka. (Jos joku teistä nyt sattuu lukemaan tämän tekstin, rohkeasti vain terveisiä kommenttiboksiin! Ja mitä sille vieraskirjalle muuten tapahtui?

Minulla oli tuossa residenssissä vain tosi hyvä olla. Asuin siellä kolme kertaa, ja joka kerta tuntui, kun olisin saapunut kotiin. Kun muutin Prahaan, elin toivossa, että pääsisin käymään siellä. Mutta kuulin, että enää siellä ei suomalaisia taiteilijoita ole, taidetoimikunnat eivät enää ole vuokralla huoneistossa.

Jotenkin vain muistan hyvin, kun join teetä ja katselin ikkunasta kadulle, vastapäisessä talossa eräs mummu teki samoin. Tai kun heräsin pulujen tepasteluun kattoikkunani päällä. Ja sain seurata vierestä kirjailijan, kuvataiteilijan ja säveltäjän työtä. 

 

Minä Prahassa. Kauan sitten. Onnellisen tietämättömänä.

Sunnuntaikävely

 

 

 

Vaikka täällä edelleen on kylmä huhtikuuksi, niin ainakin on vihreää ja kukkia - ja lintuja, miten niitä kaipasinkaan! Joka kevät sitä ihmettelee, miten paljon vihreys ja päivän piteneminen vaikuttaa ihmiseen.

Itse tykkään viettää viikonloppuisin niin paljon aikaa ulkona kuin mahdollista. Praha on onneksi vihreä kaupunki, ja täältä löytyy paljon puistoja.

Joka kevät palaan omaan lempipaikkaani, Kinsky Zahradaan, joka sijaitsee kuuluisan Petrinin kukkulan toisella puolen (kuva alla). Tämä on todella ihana paikka kaupunkilaiselle - ja lisäksi hyvää treeniä kivuta mäkeä ylös.

Vinkki: Prahan julkisen liikenteen lippuja voi käyttää veneissä. Tämä on ihan hauska tapa ylittää joki ja nähdä kaupunkia eri perspektiivistä. Veneet lähtevät Na Plavkalta (ratikkapysäkki Vyton).

 

Ihastuttava Cesky Krumlov

Tshekki on vähän tällainen satumaa - täältä löytyy paljon keskiaikaisia kaupunkeja, kyliä ja linnoja, jotka ovat kuin suoraan satukirjan sivuilta. Yksi tällainen kaupunki on lähellä Itävallan rajaa sijaitseva Cesky Krumlov. Vaikka kaupunki onkin turistien suosiossa, kyseessä on niin pieni paikka ettei väkijoukko ikinä kasva ruuhkaksi asti, ja viikonloppu Cesky Krumlovissa on ihanan rentouttavaa vaihtelua.

Cesky Krumlov on aivan mielettömän soma, kaunis ja nimenomaan satumainen kaupunki. Yhden päivän aikana ehtii kulkemaan pieniä kujia ristiin rastiin ja vierailemaan linnassa, joka on todella mielenkiintoinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Huoma kyllä, että kaupunki elää turismista, sillä pieniä hotelleja ja majataloja sekä ravintoloita on todella paljon (tai sitten se vain tuntuu siltä, kun kaikki ovat niin pienellä alueella.) Hyviä ravintoloita löytyy useita ja tein sellaisen huomion, että usein palvelu on paljon ystävällisempää kuin Prahassa.

Vietimme tänä vuonna Cesky Krumlovissa pääsiäisen. Majoituimme pienessä guest housessa vähän keskustan ulkopuolella, mikä oli hyvä juttu. Tuntui melkein siltä, kuin olisi herännyt maalta! Oli ihanaa kuunnella lintujen laulua ja hengittää raitista ilmaa. Muutenkin tajusin, että liian harvoin tulee lähdettyä Prahasta pois. Illalla oli mukavaa kävellä hiljaisen pikkukaupungin kaduilla ja katsella tähtiä.

Vanhat kaupungit ja keskiaikaiset kujat kiehtovat minua aivan älyttömästi. Tuntuu kuin näillä kaupungeilla ja taloilla olisi oikeasi sielu. 

Suosittelen lämpimästi visiittiä tässä pienessä kaupungissa!

Suosittelen tätä kasvisravintolaa / cajovnaa! Boheemi ravintola ikivanhassa talossa. (Cajovna on siis paikka, jossa juodaan caj'ta eli teetä. Tshekin kieli:) )

Taustalla Cesky Krumlovin linnan torni, jonne kannattaa kiivetä ihastelemaan maisemaa.

 

Tshekkiläinen "pääsiäisvihta", pomlazka.

Innoikkaimmat voivat meloa Vltava-jokea pitkin Cesky Krumlovista Prahaan :)