Se tunne, kun on omassa tanssikuplassaan, menee ratikkapysäkille, ja tajuaa, että kukaan muu ei kuule musiikkia. Hah, minullapa onkin salaisuus, tekee mieli huutaa.
Joillekin se on vain keskiviikkoilta ja joku tanssiravintola, mutta meille se on hetki, kun olemme elossa, kun saamme olla sitä, mitä todella olemme.
Ja vuodesta toiseen se jaksaa hämmästyttää. Mistä sinä siihen tulit, miten sinä saat minut liikkumaan näin?
Aamulla herään hymyillen.
Tanssi. On se vaan.
