Onneksemme olemme viettäneet tämän viikon Romaniassa, ehkäpä Euroopan ainoassa nurkassa, jossa ei ole satanut lunta tällä viikolla. Olemme vain ihastelleet lumihuippuisia vuoria.
Täällä Romaniassa aina vähän hämmästyy. Kaupungissa elämä on kuin missä tahansa muualla Euroopassa, mutta heti kaupungin rajojen ulkopuolella aika pysähtyy.
Ja vastaan tulevat hevoskärryt.
Ja vastaan tulevat hevoskärryt.
Maalla kanat ovat vapaasti pihalla. Jossain kiekuu kukko.
Mummu sanoo aina samat sanat "Sinä voit jäädä tänne asumaan."
Romanian kieli on musiikkia korville. Vaikka saan kuunnella sitä muutenkin joka päivä, täällä kuulen sitä koko ajan, joka paikassa. Tuntuu samalta kuin Espanjassa tai Italiassa, voisin kuunnella tätä kieltä aina.
Ja hämmästyttävää on se, miten kommunikaatio onnistuu ilman
yhteistä kieltä. Poikaystävän äidin uusi elämäntehtävä sen lisäksi, että
minä syön koko ajan, näyttää olevan opettaa minulle romaniaa.
Juuri nyt tuntuu siltä, että elämä on hyvin rikasta, kun olen saanut siihen niin monta maata.
Vapaimpien kanojen munia.
