Kun noin vuosi sitten olin menossa treffeille romanialaisen nykyisen poikaystäväni kanssa, en tiennyt Romaniasta paljon mitään. Olin käynyt kerran Balkanilla, Montenegrossa, ja ajattelin, että ehkä siellä on vähän samanlaista.
Sittemmin olen päässyt käymään Romaniassa, joka on Montenegron lisäksi kaunein maa, jonka olen nähnyt.
Faktahan on se, että aika monelle suomalaiselle tulee mieleen negatiivisia mielikuvia sanasta "Romania". Kulkukoirat, romanikerjäläiset, korruptio. Ja kyllä, siellä on niitä ongelmia. Valitettavasti näin Romanian reissullani muun muassa niitä kulkukoiria joka päivä. Mutta näin myös paljon muutakin.
Rehellisesti sanottuna: Romania on niin kaunis ja upea maa, että ei sieltä kukaan lähtisi ilman todella hyvää syytä.
Ja monihan lähtee, koska on väsynyt odottamaan muutosta. Prahaan, Saksaan, Lontooseen, Pariisiin. Se on ymmärrettävää, mutta samalla todellä sääli. Maa kärsii aika pahasta "aivovuodosta" tällä hetkellä.
Romaniassa on mahdollista nähdä, millaista elämä oli Euroopassa 70 vuotta sitten - ja toisaalta, millaista se on nyt. Kehityksen näkee silmissä. Itse näin Romaniassa siistejä, viihtyisiä kaupunkeja kauniisti hoidettuine puistoineen. Tapasin ystävällisiä ihmisiä, ihastelin vuoristoa ja auringonkukkapeltoja. Romanialla ja Suomella on jotain yhteistäkin: metsä ja sen paljous.
Romanialaiset ovat ylpeitä maansa luonnosta ja on syytäkin. Itselleni Romanian matkojen kohokohta vuorten lisäksi on maaseutu, jossa voi aistia vielä sellaista autenttista tunnelmaa, joka muualta Euroopasta on hävinnyt.
Romanialla on upean luontonsa lisäksi pitkä historia, joka tekee maasta kiehtovan matkakohteen. Vielä on paljon vielä näkemättä: linnat, Transilvanian keskiaikaiset kaupungit (joista olen nähnyt jo Sibiun), Bucovinan luostarit, kiehtova Maramures, Mustanmeren ranta...
Ennen kuin lähdin Romaniaan ensimmäisen kerran, minulle sanottiin: "There you will feel united with nature. Your soul will feel good."
Allekirjoitan täysin.
