Tämä nykyinen "reissuni" Prahassa on nyt kestänyt vuoden. Juhlistin päivää viinilasillisella hyvän ystävän kanssa, jonka kanssa tapasimme tässä maassa ensimmäisen kerran yli viisi vuotta sitten.
Tämän vuoden aikana olen ehtinyt jo vaihtaa työpaikkaa, jatkaa opiskelua, aloittaa joogan, matkustaa Romaniaan ja oppia vähän tshekkiä.
Olen myös viettänyt aikaa itseni kanssa enemmän kuin koskaan. Olen hyvin ekstrovertti ihminen, eli ahdistun helposti jos vietän liian pitkiä aikoja yksin, itsekseni. Täällä olen viettänyt aikaa enemmän yksin kuin koskaan, mutta se on ollut todella tarpeen. Olen tutustunut itseeni paremmin ja ottanut etäisyyttä tiettyihin asioihin. Vuosi ei ollut mitenkään helppo, muutama kriisi siihen tietysti mahtui. Ehkä osaan nyt vähän paremmin olla yksin. Sehän ei nimittäin tarkoita samaa kuin yksinäisyys.
Olen myös viettänyt aikaa itseni kanssa enemmän kuin koskaan. Olen hyvin ekstrovertti ihminen, eli ahdistun helposti jos vietän liian pitkiä aikoja yksin, itsekseni. Täällä olen viettänyt aikaa enemmän yksin kuin koskaan, mutta se on ollut todella tarpeen. Olen tutustunut itseeni paremmin ja ottanut etäisyyttä tiettyihin asioihin. Vuosi ei ollut mitenkään helppo, muutama kriisi siihen tietysti mahtui. Ehkä osaan nyt vähän paremmin olla yksin. Sehän ei nimittäin tarkoita samaa kuin yksinäisyys.
Kaikelle on aikansa. Suoraan sanottuna en ole varma, onko mulla koskaan ollut niin tasapainoinen olo kuin nyt tässä. Se tuntuu vähän uudelta ja ihmeelliseltä, ja ihanan levolliselta.
Voi olla pelkkää sattumaa, että tämä tapahtui juuri Prahassa. Luultavasti saman prosessin olisin käynyt läpi missä tahansa muualla. Vuoden aikana olen vain alkanut tuntemaan oloni niin mukavaksi täällä, että juuri nyt en mitenkään voisi muuttaa pois.
Tässä hullussa ja epävarmassa maailmassa arvostan kauneutta. Saan siitä iloa ja voimaa. Ja kuten video yllä kertoo, niin on tämä vaan kaunis paikka.
Vaihdoin blogini nimen (osoite pysyy samana). Halusin jonkin kauniin, suomenkielisen sanan.
Niinpä siitä tuli Lumous.
