Krtek a potopa / Ääninäyte tshekin kielestä
Ennen Prahaan muuttoani olin kirjakaupassa töissä, ja eräs asiakas tuli kyselemään minulta, mitä voisi lukea. Hän kertoi asuneensa niin kauan ulkomailla, ettei hänellä ollut mitää hajua, mitä kirjoja Suomessa on julkaistu. Tuolla hetkellä tajusin: apua, käykö mullekin noin? No, nyt on käynyt. Olen ollut täällä kohta vuoden, ja ainoa pientä tuskaa aiheuttava asia on suomalaisten kirjastojen ja kirjakauppojen puute. Meillä on täällä onneksi Scandinavian House -järjestön ylläpitämä pieni pohjoismaista kirjallisuutta sisältämä kirjasto (jossa olen joskus nuorena ollut työharjoittelussa:) ), joka helpottaa akuuttia kirjallisuuden puutostilaa.
Joku voisi sanoa, että voinhan lukea netistä artikkeleita suomeksi vaikka kuinka paljon. Mutta suomalainen kirjasto on minulle muutakin kuin hyllyt täynnä kirjoja. Rakastan sitä tunnetta, kun kävelen hyllyjen välissä ja tiedän, että kaikki nämä maailmat ovat täällä, voin valita näistä mitä vain. Toisinaan kävin kirjastossa rentoutumassa lainaamatta mitään. Lueskelin runokirjoja, aistin tunnelmaa, pyörin hyllyjen välissä ja lähdin pois.
Nyt töissä kirjoitan suomeksi, joten saan olla onneksi suomen kielen kanssa tekemisissä. Mutta onhan se nyt vähän eri asia kuin runous.
Joululoman jälkeen palauduin Prahaan vähän hitaasti. Oli kivaa tulla takaisin, mutta ehdin viikon aikana puhua suomea niin paljon, että jotenkin vieroittuminen siitä oli vaikeaa. Oli sellainen "en jaksa puhua vieraita kieliä" -olo. Rakastan kuitenkin vieraiden kielten opiskelua ja oppimista ja olen tehnyt sitä aina. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että elämäni on juuri nyt mielettömän rikasta muun muassa siksi, että saan kuulla ja puhua vieraita kieliä.
Viime vuonna asuessani brittiläisten kanssa ja nyt opiskellessani englanniksi olen huomannut, että englannin kielessä on todella paljon opittavaa. Englanti on ennen ollut minulle sellainen "kakkos-suomi" niin sanotusti. En ole suhtautunut englannin oppimiseen kovinkaan kunnianhimoisesti, koska kommunikointi on ollut helppoa. Olen täällä alkanut kunnioittaa englantia enemmän, kun olen tajunnut miten paljon salaisuuksia tuossa kielessä vielä onkaan. Opiskelu oli aluksi oikesti tosi haastavaa. Chattaily (pahoittelen finglishiä) kavereiden kanssa on kuitenkin ihan eri asia kuin asiallisen business-tekstin kirjoittaminen. Asuessani brittiläisten kanssa kyselin usein sanoja, joita en ollut aikaisemmin tiennyt.
Englannin kieleen liittyen, tässä seuraava vinkki Prahaan: englanninkielinen kirjakauppa ja kahvila Globe. http://www.globebookstore.cz/
Tästä päästäänkin sujuvasti aiheeseen tshekin kieli, jota täällä Tshekin tasavallassa puhutaan. (Selvennän tämän siksi, että minulta kysellään joskus "Miten sulla menee siellä Tshekkoslovakiassa / Puolassa?"....) Tshekki kuuluu slaavilaisten kielten ryhmään, kuten mm. venäjä, ukraina, puola, slovakia ja bulgaria.
Joku sanoi, että tshekin kieli on niin konsonanttivoittoinen, koska suomalaiset varastivat tshekeiltä kaikki vokaalit. Teoria voisi pitää paikkaansa. Usein ulkomaalaisia pelotellaan tshekin hurjilla konsonattiyhdistelmillä. Myönnän, että joidenkin äänteiden ja sanojen lausuminen tuottaa aluksi tuskaa tai naurua asenteesta riippuen, mutta kaikki on mahdollista. Yksi tshekin opiskelijoiden suosikkisanoista on zmrzlina, jäätelö. Tshekki on lopulta suomalaisille aika helppo kieli puhua, sillä sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan (toisin kuin vaikka ranskassa).
Tshekin kielessä on muutama konsonantti, joita suomen kielessä ei ole (tai missään muussakaan kielessä: juuri eilen tshekin opettajani sanoi, että jopa puolalaisilla on vaikeuksia lausua joitain tshekin sanoja), mutta sitkeällä harjoittelulla ne on mahdollista oppia. Aika harvat täällä asuvat tai tänne matkaavat ulkomaalaiset vaivautuvat opettelemaan tshekkiä, joten yleensä tshekkiläiset ovat iloisesti yllättyneitä, kun joku haluaa yrittää.
Usein ulkomaalaisia pelotellaan mm. tällaisilla lauseilla: strc prst skrz krk. Tämä tarkoittaa työnnä sormet kurkkuusi. Kuinka useit tarvitset tätä lausetta? Niinpä. Perus-tshekkiä on lopulta aika helppoa lausua: Kolik to stoji? = Mitä tämä maksaa? Kolik je hodin? = Mitä kello on? Dobry den! = Hyvää päivää!
Valitsin ylläolevaan ääninäytteeseen Myyrä-tarinan, sillä mielestäni tshekki on kuin tehty satuihin ja lastenloruihin.
Měla babka čtyři jabka a dědoušek jen dvě
dej mi babko jedno jabko
budeme mít stejně.
(Lastenloru: Isoäidillä on neljä omenaa)
Tähän kaikkeen vielä lisätään se, että kotona saan kuunnella romaniaa, joka on mielestäni yksi kauneimmista kielistä. Seuraavaksi aionkin sukeltaa espanjan ja romanian kielten maailmaan. Kuten sanottu, elämä on ehkä sekavampaa, mutta toisaalta värikkäämpää, kun sitä rikastuttavat monet kielet. Olen tämän vuoden aikana oppinut myös sen, mikä merkitys on nonverbaalisella viestinnällä, hymyllä, äänensävyillä. Kielitaidon puutteen ei pitäisi olla seinä, joka tulee vastaan, vaan muuri, jonka yli hyvinkin usein onnistuu kipuamaan.
Loppusanat: Kaunis suomen kielemme on alkanut näyttäytyä minulle uudessa valossa. Tai oikeastaan, se on alkanut kuulostaa erilaiselta. Monet ulkomaalaiset kaverini ovat sanoneet, että suomi kuulostaa satukieleltä tai keijukaisten kieleltä. Lue seuraava rimpsu ääneen, eikö kuulostakin hienolta?
Lumous, kauneus, viisaus, aistimus, kutsumus, aikomus, komistus, aavistus, rakkaus, kuiskaus, tuulahdus.
