Että jotakin muistaa
ja jotakin unohtaa
että hymyilee lapsen lailla
eikä pelkää rakastaa.
(Tommy Tabermann)
Life is what happens when you're busy making other plans....and when you want to write your blog.
Blgoi-tauko venyi vähän pitkäksi. Elämä, kesä, kiire. Toisaalta, en myöskään halua ottaa paineita sellaisesta, mistä ei tosiaankaan tarvitsisi ottaa paineita, kuten tämmöisen pienen blogin kirjoittamisesta.
Mitä sitten olen tehnyt, sen lisäksi että noin 9 tuntia päivästä kuluu työpäivään?
Olen elänyt. Keskustellut. Istunut Letnan puistossa. Istunut ratikoissa, kävellyt Mala Stranan kujia kun on jo pimeää mutta vielä lämmin, kuunnellut ukkosta ja valvonut öisin, ottanut aikaa itselleni, todennut että Prahassa on hyvä olla.
Ja sitten olen kuunnellut pääskysiä. Joka ilta. Ihan niin kuin viime kesänä. Parin päivän päästä tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Prahassa aika kuluu jotenkin nopeammin. Pääskyset saapuvat joka vuosi, jos jokin tässä elämässä on varmaa niin se.
Minulla on aina ollut suuri tarve ymmärtää ja analysoida. Itseäni, muita, tätä maailmaa. Viime aikoina olen miettinyt paljon epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä. Mikään ei ole täydellistä, ehkä kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Olen todennut, että ehkä se on ihan ok.
Ja kuitenkin, minä olen onnekas. Maailman on sekaisin ja järjetön, mutta täällä minä olen, minun Praha-kuplassa ja kuuntelen pääskysiä.
Blgoi-tauko venyi vähän pitkäksi. Elämä, kesä, kiire. Toisaalta, en myöskään halua ottaa paineita sellaisesta, mistä ei tosiaankaan tarvitsisi ottaa paineita, kuten tämmöisen pienen blogin kirjoittamisesta.
Mitä sitten olen tehnyt, sen lisäksi että noin 9 tuntia päivästä kuluu työpäivään?
Olen elänyt. Keskustellut. Istunut Letnan puistossa. Istunut ratikoissa, kävellyt Mala Stranan kujia kun on jo pimeää mutta vielä lämmin, kuunnellut ukkosta ja valvonut öisin, ottanut aikaa itselleni, todennut että Prahassa on hyvä olla.
Ja sitten olen kuunnellut pääskysiä. Joka ilta. Ihan niin kuin viime kesänä. Parin päivän päästä tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Prahassa aika kuluu jotenkin nopeammin. Pääskyset saapuvat joka vuosi, jos jokin tässä elämässä on varmaa niin se.
Minulla on aina ollut suuri tarve ymmärtää ja analysoida. Itseäni, muita, tätä maailmaa. Viime aikoina olen miettinyt paljon epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä. Mikään ei ole täydellistä, ehkä kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Olen todennut, että ehkä se on ihan ok.
Ja kuitenkin, minä olen onnekas. Maailman on sekaisin ja järjetön, mutta täällä minä olen, minun Praha-kuplassa ja kuuntelen pääskysiä.
