Vihreä Praha: Puistot

Tuntuu, että kaikki blogit ovat täynnä kevättä nyt, ympäri Eurooppaa. 

Mutta niin se kai vain on, että me ihmiset hämmästymme joka kevät, kun yhtäkkiä on vihreää, linnut laulavat, kukat tuoksuvat, illat ovat valoisia ja aamuisin herää auringon paistaessa silmiin.

Täällä on viime aikoina ollut paljon sellaisia päiviä, kun ei tarvitse takkia ja iltaisin on vielä lämmin. Olo vain tuntuu kevyeltä. Suomalaiselle nämä päivät ovat oikeastaan jo kesäisiä.

Itselleni lämpötilaa tärkeämpää on tämä vihreys! Ja onhan se tutkitusti rauhoittava väri.

Prahassa on paljon puistoja: tilastojen mukaan 200. Itse vietän puistoissa niin paljon aikaa kuin voin. Tärkein paikka minulle on täällä Kinsky Zahrada, joka sijaitsee tunnetun Petrinin kukkulan toisella puolella ja on varsin terapeuttinen paikka. Asun lähellä, joten siellä on helpointa käydä kävelylenkeillä. Kipuaminen mäkeä ylös on hyvää kuntoilua ja samalla mieli rauhoittuu. 

Olin aikeissa kirjoittaa Prahan puistoista, mutta kappas, joku ehti ensin. Tämä on hyvä artikkeli, jossa kerrotaan sekä niistä isoista ja tunnetuimmista kuin pienemmistä "paikallisten" puistoista. Artikkelista löytyy myös reittiohje kuhunkin puistoon.

Tässä artikkeli (samalla pääset tutustumaan Prahassa asuvien ulkomaalaisten paikallismediaan): 10 Parks in Prague

Suosittelen käymään edes jossakin näistä. Letnan puistosta, Petriniltä, Riegrovy Sadysta ja Vysehradista on hienot näkymät Prahan ylle, eri näkövinkkeleistä. Letna on legendaarinen paikka Prahassa, jossa kannattaa käydä aistimassa tunnelmaa skeittareiden joukossa. Riegrovy Sadyn beer garden on suosittu kesällä. Petrinillä voi ihastella ruusuja ja Vysehrad taas on historiallisesti tärkeä paikka. Lisäksi pienemmät lähiöpuistot ovat paikkoja, joissa voi aistia hieman paikallista elämää, seurata ihmisiä ja koiria. Ja ihan vain rauhoittua.

Kinsky Zahrada ja lenkkipolku 

Ortodoksikirkko Kinsky Zahradassa 

 Kinsky Zahrada ja ruska

 Siellä se Praha on...

 Paikallispuisto

Karlovo Namesti 

Letna

Vihreä Praha: Troja

 Eräs iso plussa Prahassa on se, että täällä on vihreää eikä tarvitse lähteä kauas päästäkseen lähelle luontoa.

Viikonloppuna vietimme päivän Trojassa, joka on alue pohjois-Prahassa lähellä eläintarhaa. Trojassa on tietysti palatsi puutarhoineen (mitä muuta Tshekeiltä voisi odottaa?), viinitarha, vanha kappeli, sekä ehkä 15 kilometrin pituinen patikkareitti joen varressa. Tshekkiläiset ovat hyvin aktiivisia, ja viettävät viikonloppunsa talvella hiihtäen ja kesällä lenkkeillen, pyöräillen, skeitaten ja rullaluistellen. Troja näyttää olevan suosittu paikka. 

Pitkän kävelyn päätteeksi ylitimme joen veneellä, jossa toimii Prahan julkisen liikenteen liput - hauska kokemus! Toimistoviikon päätteeksi päivä viherterapiaa teki hyvää. Oli myös mielenkiintoista nähdä Prahan toinen puoli ja idyllinen asuinalue puutarhoineen.

Lupaus kesästä

Tultuamme kotiin Romaniasta, elämässä on ollut paljon puuhaa, hyvällä tavalla kuitenkin. Uusia haasteita töissä, opiskelua, joogaa, tanssia ja ystäviä.

Tänä aamuna olin onnellinen siitä, että heräsin juuri täältä. 

Päätin viettää päivän pitkästä aikaa omistautuen Prahalle. Vain itseni kanssa. Niin kuin ennen vanhaan, silloin kun tulin tänne lomalle ja minulla oli vain aikaa.

Joskus tekee hyvää viettää päivä omassa seurassaan.

Kävin pitkällä kävelyllä. Kävin lempipaikoissani sekä kulmilla, jonne ei yleensä tule mentyä.

Täällä on jo vihreää, tulppaanit ja magnoliat kukkivat. Pakenin ihmisiä hiljaiselle asuinalueelle. Muistelin asioita. Olen ehtinyt kokea Prahassa jo niin paljon.

Sellainen jännä, rauhallinen onnen tunne.

Miksi tanssin

Minä en ole ammatiltani tanssija eikä minulla ole ammattitanssijan koulutusta.
Olen kuitenkin tanssinut yli puolet elämästäni. Tanssi on minulle on luontaisin keino olla, liikkua, hengittää ja ilmaista. Tanssi on tärkeä ja iso osa identiteettiäni - silloin, kun olin työtön, huomasin usein esitteleväni itseni tanssijana, sillä sitähän minä tein, aina kun vain voin. Tanssi määrittelee minua ja elämäni suuntaa niin paljon, ettei sitä voi vähätelläkään.

Aina välillä iskee ahdistus siitä, että en koskaan opiskellut tanssinopettajaksi tai ammattitanssijaksi. Olen kuitenkin vuosien varrella seurannut hyvin läheltä työkseen tanssivien elämää, ja lopulta olen ehkä helpottunut, että valitsin toisen tien.
Tanssin itseni vuoksi, koska se on minun tehtäväni tässä maailmassa.
Mutta minun ei tarvitse ottaa paineita siitä, teenkö sen tarpeeksi hyvin, miellyttääkö tanssini muita, maksetaanko siitä minulle tarpeeksi palkkaa. Kunhan tanssin vain.

Juuri nyt toivon, että voisin tanssia enemmän. Kun pitää käydä siellä oikeissa töissä... Näin ollen aikaa ei vain ole tarpeeksi.  Kaiholla muistelen aikaa elämässäni, jolloin tanssin 10 tuntia viikossa. Nyt en pääse lähellekään tuota määrää.

Kun olin nuori, keskityin soolotansseihin, ensin jazziin ja sitten hip hopiin, joka tuntui enemmän omalta lajilta. Joka kevään kohokohta oli esiintyminen kaupunginteatterissa. Muistan vieläkin, miltä siellä lavan takana tuoksuu ja miltä tuntuu se hetki lavalla, ennen kuin valot syttyvät. 

Olin ehkä 20-vuotias, kun minut vietiin ensimmäisen kerran kuubalaiseen salsabaariin. Tuo ilta muutti elämäni. Enkä nyt yhtään vähättele.

Oli sellainen olo, kuin olisin tullut kotiin. Mielessä pyöri vain yksi ajatus.
Minun. On pakko. Saada. Tämä asia. Elämääni.

Eikä siitä sitten enää paluuta ollut.

Salsa ja paritanssi ovat tuoneet elämääni niin paljon asioita, ihmisiä, muistoja, hetkiä, opetuksia, elämäniloa, etten pysty sitä edes käsittämään. Tanssi on tuonut välillä myös kyyneleitä ja vaikeita jaksoja, mutta niiden yli pääseminen on ollut kauneinta elämässä. Olen käsitellyt luultavati kaikki elämän tunneskaalat tanssin vuoksi tai tanssin avulla.

Jokaisella on elämässään tärkeitä käännekohtia, minulla se on ehdottomasti ollut se, että aloitin salsan. Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että olen salsera.

 Tanssiminen on minulle kutsumus. En tiedä, onko mulla varsinaista kutsumusammattia, niin kuin monilla tuntuu olevan, mutta minun kutsumukseni on tanssi. Ja se on arvokasta. En halua ajatella, että jollain asialla olisi suurempi merkitys silloin, kun siitä maksetaan palkkaa.

Salsan myötä kiinnostuin myös muista paritansseista. Tanssin bachataa, merenguea ja kizombaa ja kävin myös lavatansseissa pari kesää asuessani vielä Suomessa (ihan mielettömän hieno asia suomalaisessa kulttuurissa, jonka toivon säilyvän). Joskus tarvitsen taukoa salsasta ja tekee hyvää kehittää itseään tanssimalla jotain muuta. Jokaiselle tanssille on paikkansa ja tarkoituksensa. Ne tuntuvat erilaiselta ja niille on omat hetkensä. 

Paritanssi opettaa paljon. Toisen ihmisen kunnioitusta, kuuntelua, kommunikaatiota, hetkessä elämistä. 

Kun tanssin, unohdan kaiken muun. Tanssin jälkeen on sellainen olo, että olen maailman onnellisin nainen ja elämästäni ei puutu mitään.

"Tanssi tuo ihmiset yhteen. 

Ja tanssi tapahtuu katoamispisteessä. 

Liikkeet häviävät ilmaantuessaan. 

Tanssi on olemassa vain häviävän hetken ajan. Se on arvokasta. 

Se on metafora elämästä itsestään."

(Lin Hwai-min)

Häikäisee

Huomenta Prahasta!

Aamukahvilla aurinko häikäisi suoraan silmiin, mikä ei haitannut yhtään. Avasin ikkunan ja kuuntelin lintujen konserttia - olen tyytyväinen, että muutin pois keskustasta, sillä nyt saan kuunnella lintuja, niin kuin kotona Suomessa.

Sori tämä on nyt tällainen ällöpositiivinen aurinkokevätlinnutjeejee-postaus, mutta minkäs teet. Saan energiaa tästä keväästä ja odotan kesää.... Täällä vihreä aika vuodesta on pidempi kuin harmaa ja energiatasot pysyvät siten aika hyvin tasapainossa.

Tänään lämpöä on luvattu +  22 astetta. Hassua, että vuosi sitten olisin pitänyt tätä kesänä, mutta nyt se on kuitenkin kevät. Niin asioihin vaan tottuu.

Human Resource Management -opintoja on jäljellä reilu kuukausi. Vain! Lukuvuosi meni älyttömän nopeasti. Kesän alkaessa liityn taas kokoaikatyöläisten joukkoon. Toisaalta kivaa se, että saan täyspitkät viikonloput takaisin (nykyään kouluhommia tulee raapustettua usein perjantai- tai sunnuntai-iltaisin), mutta täytyy sanoa, että meidän koulua tulee ikävä. Onhan se vaan kuitenkin tosi rentoa verrattuna työpäiviin; mennä kouluun ja juoda kahvia, olla vastuussa ainoastaan itselleen. Pidän kansainvälisestä pienen yliopiston tunnelmasta, jossa opettajat tuntevat oppilaansa nimeltä. Meillä on pienet ryhmäkoot ja parasta koulupäivissä on keskustelut ja analysoinnit. 

Mutta kaikelle on aikansa. Ja nyt, d-vitamiiniannostus ja sinne kouluun, hop.

Romania - Fun Facts

Minulla on ollut ilo tutustua tämän vuoden aikana uuteen maahan - Romaniaan. 

Pikkuhiljaa tämän maan tavat alkavat tulla tutuiksi. Tässä muutama havaintoni.

• Tohvelit tai jonkinlaiset sisäkengät, vaikkapa crocksit, ovat pakko Romaniassa. Et vain yksinkertaisesti voi kävellä sisällä sukkasillasi. (Tai, kuten meillä joillain suomalaisilla on tapana, paljain jaloin! Tämä varsinkin herättää paniikkia.) Sinulle tuputetaan sisätossuja heti ovella. Kyllä, talon asukkaiden lisäksi myös vieraille on varattu omat tohvelinsa. 

• Poistuessaan seurueesta romanialaiset miehet eivät kättele naisia, vaan ainoastaan miehiä. Tämä on tapa, josta saattaa loukkaantua, ennen kuin joku on selittänyt mistä on kyse. Kyseessä ei ole mikään epäkunnioituksen osoitus, se on vain tapa, joka on romanialaisilla selkärangassa. Toisaalta, romanialaiset miehet vaihtavat myös keskenään poskisuudelmat tavatessaan (täällä Suomen ulkopuolisessa Euroopassa tämä on yleensä tapa naisten sekä naisen ja miehen välillä), mikä taas länsi-Euroopassa herättäisi jonkinlaisia vihjailuja.

• Kasvissyöjillä on tukalat olot Romaniassa. Hyvä uutinen on, että mikäli et ole täysin vegaani, voit syödä juustoa niin paljon että napa paukkuu. (Katso seuraava kohta.)

• Paimentolaisuus elää ja voi hyvin Romaniassa. Vuohen- ja lehmänmaidosta tehdyt juustot ovat herkullisia ja romanialaiset syövät paljon juustoa. Juustolta ei vaan voi välttyä. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Juustoa, jonka ostamme suoraan tuottajilta kotimatkalla, tuomme myös kotiin pariksi viikoksi.

• Romaniassa on välillä sellainen olo, kuin olisi jossakin lattarimaassa, sillä radiossa soitetaan kohtuupaljon lattareita ja reggaetonia. Tämäkin sopii minulle hyvin.

• Romaniassa kanat ovat vapaita ja ihmisillä on omia kanoja myös kaupungissa. Voin myös kertoa, että oikeasti vapaiden kanojen munat ovat erilaisia.

• Ajomatka Romaniassa on kokemisen arvoista, erityisesti maaseudulla ja vuoristossa. Hevoskärryjä ja lampaita kannattaa varoa. Toistaiseksi Romaniassa ei ole vielä kovin laajaa moottoritieverkostoa, joten matkan aikana oikeasti näkeekin jotain.

• Romanian junaverkosto on minulle mysteeri. En tiedä käyttääkö sitä kukaan.

Merkki keväästä

Muutettuani Prahaan kevät on alkanut tarkoittaa kirsikankukkia. Tämä on lyhyt, mutta ihmeellinen ajanjakso. Ja merkki siitä, että kohta alkaa - kesä!

Suosittelen lämpimästi matkustamaan Prahaan huhtikuussa.

Mustarastas lauloi ooh lalaa...

Onneksemme olemme viettäneet tämän viikon Romaniassa, ehkäpä Euroopan ainoassa nurkassa, jossa ei ole satanut lunta tällä viikolla. Olemme vain ihastelleet lumihuippuisia vuoria. 

Täällä Romaniassa aina vähän hämmästyy. Kaupungissa elämä on kuin missä tahansa muualla Euroopassa, mutta heti kaupungin rajojen ulkopuolella aika pysähtyy.  
Ja vastaan tulevat hevoskärryt. 

Maalla kanat ovat vapaasti pihalla. Jossain kiekuu kukko.

Mummu sanoo aina samat sanat "Sinä voit jäädä tänne asumaan."

Romanian kieli on musiikkia korville. Vaikka saan kuunnella sitä muutenkin joka päivä, täällä kuulen sitä koko ajan, joka paikassa. Tuntuu samalta kuin Espanjassa tai Italiassa, voisin kuunnella tätä kieltä aina. 

Ja hämmästyttävää on se, miten kommunikaatio onnistuu ilman 

yhteistä kieltä. Poikaystävän äidin uusi elämäntehtävä sen lisäksi, että

 minä syön koko ajan, näyttää olevan opettaa minulle romaniaa. 

Juuri nyt tuntuu siltä, että elämä on hyvin rikasta, kun olen saanut siihen niin monta maata.

Vapaimpien kanojen munia.