Kahvila-suositus Prahaan: Prádelna

Pidän sellaisista kahviloista, joista ei halua lähteä pois. Joissa on hyvä olla, joissa soi aina hyvä musiikki, ja joissa voi istua ihan vain itsekseenkin, jutella viereisessä pöydässä istuvan vanhan herran kanssa tai juoda ystävän kanssa punaviiniä ja puhua elämästä. Joissa tuoksuu hyvältä ja joka päivä saa vastaleivottuja herkkuja. Tällaisissa kahviloissa tulee aina sellainen olo, että maailma on oikeastaan aika hyvä paikka.

Sellainen on Prahan Vinohradyssa sijaitseva Prádelna.

Ps. Prádelna tarkoittaa pesulaa. Voit saada aika sekalaisia vastauksia, jos kyselet missä tämä paikka on ;) Helpoiten löydät perille kävelemällä Jiriho z Podebradin metroasemalta osoitteeseen Slavikova 21.

Kävelyllä Mala Stranassa

Eräs suosikkini täällä Prahassa on turistien kansoittama Mala Strana. Suosiostaan huolimatta joen toisella puolella Prahan linnan alle levittäytyvästä "lesser townista" ja erityisesti Hradcanysta löytyy myös hiljaisia kujia ja kadunpätkiä ja rauhallisia sisäpihoja. 

Mala Stranasta löydät myös John Lennon Wallin ja parikin rakkauslukko-siltaa, sekä kesäisin Kaarlen sillan alla soittavan katumuusikon.

Jos matkustat Prahassa ja teet visiitin linnaan, jossain vaiheessa varmasti poikkeat Nerudova-kadulle. Ihmismassoista ja krääsäkaupoista huolimatta kiinnitä huomiota rakennuksiin, jotka ovat upeita. Kadulla on myös viehättävä antikvariaatti sekä kahvila, josta saa taivaallista omenastruudelia. 

Tällä kadulla sijaitsee myös monen maan, muun muassa Romanian,  suurlähetystö. Katu on saanut nimensä tshekkiläiseltä kirjoittajalta Jan Nerudalta, jonka asuintalo sijaitsee tällä kadulla myös.

(Kyllä, minäkin ajattelin tällä kadulla ensin Pablo Nerudaa. Kyseinen chileläinen runoilija nappasi taiteilijanimensä tshekkiläiseltä edesmenneeltä runoilijalta.)

Iltaisin Mala Strana on erityisen tunnelmallinen ja ehkä yksi romanttisimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt.

Mala Stranasta poikkeat helposti Kampalle. Kampa-saari on mukava hengähdyspaikka, jossa askel hidastuu huomaamattaan. Pidän siitä, että Prahan keskustassa on tällaisia paikkoja. 

Vinkkejä:

Kampa-saari

Hradcany

Mala Strana

Tänne voit jättää myös oman rakkauslukkosi.

Edit: Piti lisätä kuva siitä antikvariaatista :) Tai siis ovesta, 
sisällä valokuvaaminen kielletty.

Keväisin olen rakastunut...

.... enkä edes osaa sanoa, että mihin.

Viime vuonna elin ensimmäisen kevääni Prahassa. Tuo kevät oli täynnä haaveilua, ihanaa epävarmuutta, katusoittajia, take away-kahvia, punaisia kattoja, aurinkoa, toivoa, bussimatkoja, jännitystä ja paljon aikaa.

Miksi aloin miettimään tätä nyt? Siksi, että tänään täällä on minun suomalaisilla kriteereilläni ensimmäinen kevätpäivä! (Kävimme tästä pienen väittelyn etelä-eurooppalaisen poikaystävän kanssa, mutta pidän kiinni tästä mielipiteestäni.)

Toisaalta tämä on vähän hassua, koska eihän täällä ollut lunta eli kunnon talvea, joten kevään tulo ei ole sellainen suuri ihme kuin Suomessa. Mutta, hyvältä se tuntuu! Vihreyttä ja kukkia saa vielä hetken odotella, mutta auringolla on kummasti askelta keventävä vaikutus.

Tänä aamuna avasin ikkunat ja kuuntelin lintuja. Aurinko häikäisi. Huomasin olevani ihan väärässä ratikassa. Menköön sekin kevätauringon piikkiin.

Tänä keväänä minulla ei ole niin paljon aikaa kuljeksia joen rannassa, mutta aion ottaa noista pienistä hetkistä kaiken irti.

Tässä kuvakatsaus viime vuoden ihanaan vapauden kevääseen:

 Ainiin, kerroinko mä että rakastan katusoittajia?

While you're busy making other plans

Parhaita ovat tällaiset viikonloput, kun asiat vain tapahtuvat ja sunnuntai-iltana on sellainen jännä pakahtunut onnen tunne.

Niitä "mitä mä teen täällä ja ärsyttää olla se tyyppi jolla on vaikea sukunimi" -hetkiähän tulee ja menee. Sitten tulee näitä päiviä. 

Pitkä kävely aurinkoisen kaupungin silloilla, take away-kahvia, ystäviä, katumuusikko John Lennon wallilla, tanssitunti ja vähän läheisempi kosketus lattiaan, hyvää musiikkia, kummallinen baari ja uskomattomia slaavihittejä ja turkkilaista poppia Prahan"Kalliossa", lumiset punaiset katot, sunnuntai-ilta ja teekuppi.

Maailma, olit hyvä tänä viikonloppuna.

PS. Tuo Prahan Kallio on kaupunginosa nimeltä Zizkov. Suosittelen.

Valoa kohti

.....ja kappale sinistä taivasta.

Aurinko on täällä taas, linnut laulavat aamuisin. Vielä on kylmä, mutta kadun sijaan ihmiset suuntaavat katseensa ylöspäin. Kyllä se sieltä tulee.

Ps. Olen miettinyt, olenko kovinkin epä-isänmaallinen, kun en kaipaa vieläkään lunta? Hyvin olen pärjännyt ilman, kaikella rakkaudella.

Sometimes it's more important to listen

"We are just people from the same planet. Talking one language."

Olen viime päivinä pohtinut kaikenlaista kieliin, kulttuureihin, synnyinmaahan, henkiseen kotimaahan (mikä se sitten onkaan) liittyvää, mikä on varmaan normaalia siinä vaiheessa, kun on asunut vuoden ulkomailla. 

Luin tämän kolumnin Helsingin Sanomista. Tässä nerokkaasti kuvataan sitä, minkä olen itsekin huomannut: me ajattelemme eri tavalla eri kielillä ja on suorastaan hämmästyttävää, että joskus jopa ymmärrämme toisiamme. 

Olen myös miettinyt sitä kuuluisaa kysymystä: minne minä kuulun?
Joku sanoi viisaasti, että ihmisen tulisi lakata etsimästä sitä henkistä kotimaataan. Tärkeämpää on opetella olemaan itsensä kanssa, täsä elämässä.

Mutta sitten. Eräänä iltana tanssilattialla sen tajusin.
Minun paikkani on tässä. Tämä on enemmän kuin tanssi, tämä on koti.
Ja niin se on; olen muuttanut tsiljoona kertaa, mutta tanssilattia on aina ollut minulle se paikka, jossa olen eniten minä, jossa tunnen olevani turvassa, jossa kuvittelen pystyväni mihin vain ja uskon kaikkeen. 

Tuo ylläoleva video tiivistää sen, miksi tanssin ja sen, millaista kommunikointia paritanssi on. (Sillä sitä se on, kommunikointia. Jos ei ole kommunikointia, ei tule paritanssia. Sori.) Tanssi on keino puhua samaa kieltä toisen ihmisen kanssa missä tahansa. Sillä ei ole väliä, mistä ollaan kotoisin tai mitkä ovat äidinkielemme. 

Olen onnellinen siitä, että mitä tahansa tapahtuu ja minne elämä viekään, olen aina tanssija.