Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan jatkoimme kesää Romaniassa - toinen meistä kun sattuu olemaan kotoisin lämpimästä maasta.
Joka ikinen kerta, kun ollaan lähdössä pois, ajattelen että voi kun voisi jäädä vielä hetkeksi. Kaikkeen siihen kaoottisuuteen ehtii tottua viikossa ja ajomatkalla Romanian läpi takaisin kotiin imee itseensä vuoria ja kaikkea sitä vihreyttä.
Romaniassa pää on myös niin täynnä ajatuksia, että jälkikäteen niitä on vaikea luoda sanoiksi ja kirjoittaa kaikkea. Näillä matkoilla tajuan aina lähes yhtä paljon asioita Suomesta kuin Romaniasta.
Romaniassa on yhtä aikaa rauhallista ja vähän kaoottista. Kaoottisuudella tarkoitan ehkä vain elämää ja ihmisten temperamenttia. Keski-Euroopassa ja Suomessa kaikki on niin järjestelmällistä ja hallittua. Jatkuvasti kuulet ihmisten valituksia siitä, mikä kaikki maassa on pielessä. Ja seuraavassa hetkessä ihastellaan taas niitä vuoria, koska on se vaan mielettömän kaunis maa. Romania ihastuttaa, hämmentää, raivostuttaa, ja liikuttaa. Ja kaikki on ihan yhtä totta.
Tuo Balkan on kyllä ihan oma paikkansa Euroopassa. Se on jännä sekoitus itää ja länttä. Tavallaan sellaista kuin muuallakin, mutta ei kuitenkaan.
Tein sellaisen huomion ajaessamme neljän maan läpi, että Romaniaan saapumisen huomaa ensimmäisenä radiosta. Radiossa soitettava musiikki poikkeaa niin selvästi keski-Euroopasta - Romaniassa kuulee enemmän lattareita ja rytmejä, jotka ovat saaneet vaikutteita Turkista ja Balkanin maista.
Joka tapauksessa teki hyvää olla lomalla. Herätä myöhään, hengittää raitista vuoristoilmaa, kuunnella romaniaa, juoda hyvää viiniä ja syödä hyvää ruokaa, viettää päiviä maalla keräten pähkinöitä ja syöttäen kanoja, nauttia luonnosta. Romaniassa on niin vihreää, että se vaatisi jonkin uuden sanan, ja tuo vihreys on tosi terapeuttista. Romaniassa oli vielä syyskuussa kesä, joten saimme myös löhötä uima-altaalla ja ottaa aurinkoa.
Romania on maa, joka on toivoa täynnä. Niin kuin eräs henkilö minulle viikon aikana ilmaisi: "Paljon lupauksia, liian vähän aikaa."
Maa on kuulemma muuttunut paljon kymmenessä vuodessa, joten saa nähdä millaista siellä on seuraavalla vuosikymmenellä. Toivon kuitenkin, että Romania kehittyessään ei hävitä hienoja perinteitä kulttuurissaan. Romanian kulttuuri on hyvin rikasta ja maalla on pitkä historia. (Esimerkiksi noissa ylläolevissa kuvissa voi nähdä käsinmaalattua keramiikka paikasta nimeltä Horezu.)
Kun Romania alkaa olla jo tuttu maa, sinne menee jo vähän niin kuin toiseen kotiin. Onhan siellä se Romanian perhe ja tutut, omat paikat. Paljon on vielä näkemättä - Romania vaatisi yhden kuukauden, jotta ehtisi tutustua koko maahan. Tai sitten monta, monta matkaa.
Viikko kotiin paluun jälkeen huomaa jo kaipaavansa takaisin.
