25. joulukuuta 2015

Jouluiset terveiset


Jälleen on blogi elänyt hiljaiseloa. Kun viettää päivänsä töissä tietokoneella, yleensä vapaa-ajalla haluaa tehdä jotain muuta. Ehkä sitä kevään mittaan taas intoutuu kirjoittamaan. Nyt kuitenkin jouluiset terveiset täältä Prahasta!

Tässä kuvia Prahan ja Wienin joulumarkkinoilta. Lumesta ei täällä ole tietoakaan, mutta näillä markkinoilla joulutunnelma tarttuu väkisin.

Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille!

















8. marraskuuta 2015

Prahan kultainen marraskuu



Mikäli Prahaan haluaa matkustaa turistisesongin ulkopuolella, marraskuu ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Ruska alkaa täällä lokakuun lopulla ja marraskuu on parasta ruska-aikaa.

Prahassa on paljon puistoja, joista kirjoittelin viime keväänä postauksen. Lisäksi Prahan laitamilla (paikallisbussilla saavutettavissa kuitenkin) sijaitseva Pruhonickyn puisto on kohde, jota suosittelen lämpimästi! 

(Voi kyllä olla, että matkustaessa Suomesta tänne Prahaan ei halua heti ensimmäisenä nähdä puita :D Täällä asuessa kuitenkin nämä paikat ovat tosi tärkeitä ja vihreys on yksi syy, miksi tykkään asua täällä.)

Tässä vähän kuvia marraskuusta täällä Tshekeissä. Ei hullumpaa.
















28. lokakuuta 2015

Romanian mummula





Minulla ei ole omia elossa olevia isovanhempia. En juuri ajattele asiaa, mutta joskus käy mielessä, millaista olisi, jos voisi kysyä asioita omalta isoäidiltä. On paljon kysymyksiä, joihin oikeastaan kukaan muu ei voi antaa vastauksia.

Mutta, minulla on Romaniassa vara-mummula. Poikaystävän isoäiti, eli bunică asuu pienessä kylässä, edelleen omassa talossaan kanojen, kissojen ja koiran kanssa, vaikka ikää on jo reilusti 80. Tuolla mummulassa käyminen on aina yksi Romanian matkojen kohokohdista. Kyseessä kun on vanha ihminen, tietysti sitä aina jännittää vähän. Ja kun pääsemme perille ja näemme hänet portilla vastassa, pääsee pieni helpoituksen huokaus.

Tietenkään maalla asuminen ei ole helppoa yksin. Ilman naapureita ja lapsia ei pärjäisi. Mutta ei tarvitsekaan pärjätä. Bunică on tosiaan jo kunnioitettavassa iässä, eikä ole ihan varma siitä, missä Suomi on. (Ensimmäisellä vierailullani kuuntelinkin poikaystävän äidin selostusta, "Rusia, Rusia".)

Itse mummula on varsinainen aarreaitta vanhoine valokuvineen, käsitöineen ja tarinoineen unohtamatta puutarhan viinirypäleitä, persikoita, tomaatteja, omenoita, pähkinöitä. Mainittava on, että oikeasti vapaiden kanojen munat muuten ovat erilaisia. 

Aina, kun näen tuon pienen huivipäisen naisen mietin, mitä kaikkea hän on ehtinyt kokea. Kommunikointi onnistuu tulkkien avulla. Olen jo oppinut ulkoa rimpsun, minkä hän minulle kertoo joka kerta. "Ești frumoasă. Sinä olet kaunis. Jää tänne Romaniaan." Lähtiessämme hän muiskauttaa aina poskisuudelmat ja toivottaa Sănătate, terveyttä. Voi, sitä samaa mummu, sitä samaa.









23. lokakuuta 2015

Syksyn kiireet





Kirjoitustahtini (tai no, mikä kirjoitustahti) on melko laiskaa tällä hetkellä. Toisaalta se tarkoittaa vain sitä, että elämässä on kaikkea muuta. Vapaa-ajalla on tullut kulutettua noita kuvassa näkyviä tanssikenkiä. 
Olen saanut uutta inspiraatiota tanssiin ja se on, aina vaan, yksi tärkeimpiä asioita elämässä. Ilman tanssia en tuntisi olevani elossa. 

Opiskeluaikoina uusi vuosi alkoi aina syksyllä koulun alettua. Nyt syksyn 
merkki on uudet tanssitunnit. Olen niin sanotusti zoukahtanut, eli tuo kyseinen tanssi nimeltä zouk on vienyt täysin mennessään...

Prahassa on eletty syksyä jo hyvän aikaa - ja pakko myöntää, että kesää on jo nyt ikävä. Suomessa asuessa yritin olla syksyihminen, ja kyllä minä edelleenkin rakastan kahviloissa notkumista, kun ulkona on kylmä. Mutta joka vuosi kallistun enemmän sinne kesän puolelle.

Yksi suosikeista Prahassa on tämä Pradelna. Viime aikoina elämä on ollut vähän hektistä, mutta haaveilen kiireettömästä sunnuntaista tuossa kahvilassa. Se hyvä puoli tässä syksyssä onkin. Kesällä nimittäin noissa kahviloissa oli ihan liian kuuma.

Syysterveisiä Prahasta!







3. lokakuuta 2015

Romaniassa






















Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan jatkoimme kesää Romaniassa - toinen meistä kun sattuu olemaan kotoisin lämpimästä maasta.

 Joka ikinen kerta, kun ollaan lähdössä pois, ajattelen että voi kun voisi jäädä vielä hetkeksi. Kaikkeen siihen kaoottisuuteen ehtii tottua viikossa ja ajomatkalla Romanian läpi takaisin kotiin imee itseensä vuoria ja kaikkea sitä vihreyttä.

Romaniassa pää on myös niin täynnä ajatuksia, että jälkikäteen niitä on vaikea luoda sanoiksi ja kirjoittaa kaikkea. Näillä matkoilla tajuan aina lähes yhtä paljon asioita Suomesta kuin Romaniasta. 

Romaniassa on yhtä aikaa rauhallista ja vähän kaoottista. Kaoottisuudella tarkoitan ehkä vain elämää ja ihmisten temperamenttia. Keski-Euroopassa ja Suomessa kaikki on niin järjestelmällistä ja hallittua. Jatkuvasti kuulet ihmisten valituksia siitä, mikä kaikki maassa on pielessä. Ja seuraavassa hetkessä ihastellaan taas niitä vuoria, koska on se vaan mielettömän kaunis maa. Romania ihastuttaa, hämmentää, raivostuttaa, ja liikuttaa. Ja kaikki on ihan yhtä totta.

Tuo Balkan on kyllä ihan oma paikkansa Euroopassa. Se on jännä sekoitus itää ja länttä. Tavallaan sellaista kuin muuallakin, mutta ei kuitenkaan.
Tein sellaisen huomion ajaessamme neljän maan läpi, että Romaniaan saapumisen huomaa ensimmäisenä radiosta. Radiossa soitettava musiikki poikkeaa niin selvästi keski-Euroopasta - Romaniassa kuulee enemmän lattareita ja rytmejä, jotka ovat saaneet vaikutteita Turkista ja Balkanin maista.

Joka tapauksessa teki hyvää olla lomalla. Herätä myöhään, hengittää raitista vuoristoilmaa, kuunnella romaniaa, juoda hyvää viiniä ja syödä hyvää ruokaa, viettää päiviä maalla keräten pähkinöitä ja syöttäen kanoja, nauttia luonnosta. Romaniassa on niin vihreää, että se vaatisi jonkin uuden sanan, ja tuo vihreys on tosi terapeuttista. Romaniassa oli vielä syyskuussa kesä, joten saimme myös löhötä uima-altaalla ja ottaa aurinkoa.

Romania on maa, joka on toivoa täynnä. Niin kuin eräs henkilö minulle viikon aikana ilmaisi: "Paljon lupauksia, liian vähän aikaa." 
Maa on kuulemma muuttunut paljon kymmenessä vuodessa, joten saa nähdä millaista siellä on seuraavalla vuosikymmenellä. Toivon kuitenkin, että Romania kehittyessään ei hävitä hienoja perinteitä kulttuurissaan. Romanian kulttuuri on hyvin rikasta ja maalla on pitkä historia. (Esimerkiksi noissa ylläolevissa kuvissa voi nähdä käsinmaalattua keramiikka paikasta nimeltä Horezu.)

Kun Romania alkaa olla jo tuttu maa, sinne menee jo vähän niin kuin toiseen kotiin. Onhan siellä se Romanian perhe ja tutut, omat paikat. Paljon on vielä näkemättä - Romania vaatisi yhden kuukauden, jotta ehtisi tutustua koko maahan. Tai sitten monta, monta matkaa.

Viikko kotiin paluun jälkeen huomaa jo kaipaavansa takaisin.




6. syyskuuta 2015

Vielä katsaus elokuulle...







Tässä vielä vähän elokuun kuulumisia. Päätapahtumat elokuussa olivat muutto uuteen kotiin sekä Prahan ennätyskuumuudessa selviäminen. Jos täällä oli heinäkuussa kuuma, en tiennyt vielä mistään mitään. Elokuussa koin elämäni kuumimmat päivät (+40), uin paljon, nukuin huonosti ja opin arvostamaan vesisadetta enemmän kuin koskaan.

Mutta pakko myöntää: nyt vietettyäni elämäni pisimmän kesän voin sanoa, että oli se kyllä enimmäkseen ihanaa. Prahakin muuttuu täysin kesällä. Mutta kaikkia vuodenaikoja tarvitaan, tai ainakin itse tarvitsen.

Muutimme siis uuteen kotiin, josta olen tosi onnellinen. Uusi talomme on yksinkertaisesti hurmaava (riittääkö jos kerron, että tällä on mintunvihreät ovet ja ikkunat?) ja asuntomme on valtava parannus edelliseen. Tykkään myös asuinalueestamme paljon. Asumme nyt lyhyen kävelymatkan päässä joen rannasta ja lähellä on myös Vysehradin kukkula kirkkoineen ja viinitarhoineen. Lähistöllä on hiljaisia katuja ja viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. 





Suosittelen käymään Vysehradissa. Kukkulalta on hienot näkymät ja Prahan näkee toiselta suunnalta kuin yleensä. Kirkon alueella sijaitsee hautausmaa, jota voi sanoa nähtävyydeksi. (Sieltä voi löytää mm. Jan Nerudan ja Alfons Muchan haudat.)








Elokuussa tuli vietettyä paljon aikaa uima-altaalla. Ylläoleva kuva on Podolin maauimalasta, jonne kannattaa paeta kuumia kesäpäiviä. (Ratikat 3 ja 17, pysäkki Kublov). Vaikka kuumuus oli välillä sietämätöntä, niin rakastin kyllä lämpimiä kesäiltoja... Ei siitä pääse mihinkään. Ihana se kesä oli. Tilataan uusi, kiitos.







4. syyskuuta 2015

Hiljaisia ajatuksia kesän viimeisinä iltoina





Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

(Tommy Tabermann)




24. elokuuta 2015

Kahvila-suositus Prahaan - Salainen puutarha









 Minulla on Prahassa salainen puutarha (joka ei kohta enää ole kovinkaan salainen, koska mainostan sitä täällä blogissa). Mutta täytyyhän sitä laittaa hyvä kiertämään.

Tämä ihana kahvila-puutarha sijaitsee lähellä Letnan puistoa ja Sparta-areenaa, osoitteessa Jana Zajice 7 / Praha 7.
Kesällä tämä kahvilan puutarha on todella rentouttava istuskelupaikka. Itse kahvila on hyvin retrohenkinen ja myöskin todella ihana. Kahvilan vieressä on kahvimuseo, mikäli tällainen kiinnostaa. Ennen tässä oli lisäksi taidegalleria, mutta nykyisin paikka toimii ilmeisesti vain kahvilana.

Eksyin tänne puutarhaan ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Kuusi. Vuotta. Ihan käsittämätöntä miten aika juoksee. 

Mutta siellä se vaan on ja pysyy, jopa sama musta kissa (tai ehkä kissalapsi?) kulkee pihassa.


Tässä linkissä tarkemmat koordinaatit tähän Cukrarna Alchymistaan:

 (Tämä on muuten yksi juttu, mistä tykkään tshekin kielessä. Meillä on Suomessa kahvila. Täällä on kavarna, cukrarna, vinoteka, pivnice - riippuen siitä, mitä paikassa on tarkoitus syödä tai juoda.)






10. elokuuta 2015

Tanssia Prahassa (Salsa, Bachata, Zouk, Kizomba)





Tanssi on suurin intohimoni elämässä, tai ainakin yksi suurimmista. Tanssijan elämä on mukavaa Prahassa, sillä täällä saa tanssia vaikka joka ilta jos haluaa ja pystyy. Täällä on useampi salsabaari ja isompia bileitä on muutaman kerran viikossa.

Kesäsunnuntaisin saamme tanssia varsin idyllisessä paikassa, nimittäin viinitarhassa. Paikka on Havlickovy Sadyn puisto ja Grebovka. Yllä olevasta videosta saa vähän makua siitä, millaisesta paikasta on kyse :) Tämä on yksi ihanimmista paikoista, joissa olen tanssinut. Grebovka on maaginen paikka varsinkin sitten, kun on pimeää ja alla syttyvät Prahan valot... Voin kertoa, että siinä kyllä kaikki arkiset huolet unohtuvat ;)

Suosittelen Grebovkaa, jos olet tanssija ja tulossa Prahaan sunnuntaina toukokuun ja syyskuun välillä! Linkit löytyvät tuosta videosta.

Tässä vielä linkkejä tanssipaikkoihin, joissa on bileitä ympäri vuoden.


Salsa, bachata & zouk:





Kizombaa & afrikkalaisia tansseja:



 Tervetuloa tanssimaan Prahaan! :)







8. elokuuta 2015

Keski-Euroopan superhelteet






Jos kävelisitte tänään Prahan kaduilla, ette näkisi juuri ketään. Ehkä turisteja keskustassa, mutta keskustan ulkopuolella näkisitte tyhjät kadut, ehkä muutaman hassun ihmisen siellä täällä. Tuossa pari viikkoa sitten kirjoitin, että täällä ei ole sellaisia hirmuhelteitä kuin etelä-Euoroopassa. Nyt joudun syömään sanani, sillä täällä keski-Euroopassa on hikoiltu useampana päivänä ennätyskuumuudessa. Tänään siis useimmat lähtevät pois kaupungista tai ovat sisällä.

Tämän Prague Postin artikkelin mukaan Praha oli eilen maailman toiseksi kuumin kaupunki. Kaupungeissahan lämpötilat tuntuvat ihan erilaiselta kuin maaseudulla ja luonnossa, varsinkin jos kaupunki sattuu olemaan keskellä mannerta. Mutta silti, tuon jutun nähdessäni ajattelin vain, että tämä ei kyllä ole normaalia. Täällä ei pitäisi olla näin kuuma, mikä on vähän huolestuttavaa....

Kuinka kuuma sitten? No, meillä ei ole lämpömittaria, mutta aina luotettava Accuweather kertoi, että kuumimmillaan tänään oli +39. Kuinka kuumalta ulkona oikeasti sitten tuntuu, sitä en tiedä. Osaan vain kertoa, että ulos mennessä tuntui siltä kuin olisi astunut saunaan. Eli uskallan vain arvioida mikä tuo luku sitten on....

Tänään tuli se piste, kun on liian kuuma mennä ulos. Olen siis pysytellyt sisätiloissa lähes koko päivän. Mietin vain, että onneksi on lauantai eikä tarvinnut mennä töihin! Ensi viikoksi onkin sitten luvattu samaa kuumuutta, eli töihin meneminen voi olla aika mielenkiintoista.

Tähän väliin sanon, että rakastan kyllä kesää ja olen ehdottomasti aurinko-ihminen. Tähän asti olen ollut ok tämän helteen kanssa. Mutta se vain on niin, että +40 on eri asia kuin +30. Hassua, mutta en ole montaa kertaa elämässäni edes kokenut tätä, joten en osannut odottaa, että vielä tulisi se päivä, kun sanon, että nyt on liian kuuma. Ja nyt on.

Joku varmaan heittäisi tähän väliin, että eiköhän se syksy sieltä vielä tule ;)


Update: Töissä olo on itse asiassa aika mukavaa tällä hetkellä - mikäs siellä, ilmastoidussa toimistossa :)




19. heinäkuuta 2015

Kesäterveisiä kuumasta Prahasta





Olen kyllä aivan pihalla tästä bloggaamisesta ja blogimaailmasta juuri nyt. Tänä kesänä en ole edes yrittänyt päivitellä blogia. Prahassa on ollut kuuma kesä, varsinkin tämä heinäkuu - ja aika vain menee nopeasti. Kun päivästä 10 tuntia kuluu työpäivään matkoineen ja viikonloppuisin on +30 - +35 astetta, vapaa-aikaansa ei todellakaan halua käyttää sisällä läppäriä naputellen. 

Tässä kuitenkin vähän kesäterveisiä kuvien muodossa.
 Täytyy sanoa, että rakastan kesää! En vaihtaisi kesää mihinkään. Täällä keski-Euroopassa ei kovinkaan usein ole sellaisia hurjia helteitä kuin etelässä, mutta tarpeeksi lämmin kuitenkin (eli ainakin +25 ja hyvin usein +30). Tämä on juuri sopivan lämpöinen ja pituinen kesä minulle. Ja vaikka täytyykin (tai siis, saakin) käydä töissä, voi nauttia lämpimistä kesäilloista ja viikonlopuista - ja syödä kirsikoita. En ainakaan nyt haluaisi muuttaa takaisin pohjoiseen.












Praha tuntuu koko ajan enemmän kodilta ja olen huomannut kiintyneeni tähän pieneen Tshekin maahan. Olemme käyneet viikonloppuisin ajelulla maaseudulla, ja pidän kovasti vihreistä kukkuloista, maissipelloista ja suloisista kylistä. Praha taas tuntuu omalta mukavuusalueelta, jossa on helppo olla. Kesän aikana siskot ovat vierailleet Prahassa, ja siitäkin tulee hyvä olo, että oma perhe viihtyy täällä.

Jossain vaiheessa kirjoittelen vähän kesävinkkejä tänne Prahaan ja minne paeta kuumia kesäpäiviä. Nyt kutsuu uima-allas - ja huomenna taas sinne "arkitunneliin" (eräästä blogista bongaamani nimitys metrotunnellille).