Joulutorit ovat saapuneet tänne Prahaan. Nämä kuvat on napsittu vanhasta kaupungista - mikäli olet tulossa Prahaan joulukuussa, suuntaat melko varmasti tänne. Suosittelen käymään myös pienemmillä joulutoreilla keskustan ulkopuolella - ns. "paikallisten" toreilla. Suosikkini on Namesti Mirulla, jonne pääset helposti metrolla.
Itse olen vähän hömppä ja minuun vetoaa kaikki tällainen soma. Rakastan joulutorien tuoksua ja yleistä tunnelmaa, ja tietysti manteleita ja kuumaa viiniä. (Tosin ei ole glögin voittanutta, sitä odotellessa!)
Tämä oli viikko, jolloin Tshekin tasavallassa koettiin jotain aivan käsittämätöntä: musta jää sai koko maan raideliikenteen seikaisin. (Kyselin myöhemmin, oliko tämä ilmiö oikeasti harvinainen täällä, ilmeisesti oli.) Joka tapauksessa, jäinen sade pysäytti kaikki Prahan ratikat ensimmäistä kertaa kaupungin historiassa. Itsekin lukeuduin tähän onnelliseen joukkoon, joka sai kävellä ensin illalla kotiin ja sitten aamulla metroasemalle. Noh, yön aikana oli satanut vähän lunta, ja valkoinen peite piristi huimasti. Kävely olikin aika virkistävää. Nyt tilanne on entisellään, mutta en tiedä miten täällä selviydytään, jos täällä sataakin kunnolla lunta.
Lentoliput on varattu Suomeen jouluksi, odotan innolla puusaunaa ja tietysti kaikkien ihanien ihmisten näkemistä ja kissan paijaamista!
Loma tulee todella tarpeeseen: tämä syksy on ollut suoraan sanottuna hurja. Tiedän, että en ole ainoa työsskäyvä opiskelija tässä maailmassa, joten en rupea marttyyriksi, mutta sanotaan näin, että aikatauluja ja hermoja on koeteltu (täälläkin on aika pimeää juuri nyt).
Mutta toisaalta. Eilen saavuttuani kotiin työpäivän ja koulussa pitämäni esitelmän jälkeen olin ihan hullun väsynyt. Siis hullun väsynyt. Jossakin mieleni pohjukoissa kuitenkin tajusin, että teen juuri niitä asioita mitä kuuluukin. Ja vaikka olen väsynyt, en ole onneton. Yhtään. Tämä syksy on opettanut aika paljon omista rajoista ja ennen kaikkea siitä, että olen itse vastuussa siitä, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Piste.
Niinpä, nyt vain sanon kiitos kaikille mahdollisuuksille ja mahdollistajille - ja ensi kevääksi suunnittelen uudenlaisen aikataulun, joka takaa minulle enemmän unta ja tanssia.
Tämä kaikki huimaa välillä. Tasan vuosi sitten aloin kirjoitella työhakemuksia vähän sinne sun tänne. Myös tänne.
