Opetin poikaystävälle uuden suomen kielen sanan: mökkihöperö. Siltä on vähän alkanut tuntua tässä viikonlopun aikana vietettyäni ihan liian monta päivää sairaslomalla kotona flunssasta toipuessa. Yllättäen Prahasta löytyi kauppa, jossa myydään suomalaisia luonnontuotteita! "Made in Karkkila, Finland", hih. Kokeilin "lääkkeitä" ja tepsi! Tätä kauppaa pitää markkinoida kavereillekin.
Sairastelun vuoksi missasin ihan liikaa kaikkea kivaa tällä viikolla. Olin asian johdosta "vähän" surkeana ja päätin yrittää keskittyä positiivisiin asioihin, jotka ovat ilostuttaneet tällä viikolla.
***
Ystävät! Sain tällä viikolla kaksi kertaa postia Suomesta. Ihanilta ystäviltä, ajattelevaisia sanoja, ajatuksia, asioita. Täytyy sanoa, että jouduin vähän liikuttumaan. Kummallakin kerralla pääsi itku. Kaikilla eletyn elämän mutkilla on jokin merkitys, kun huomaan, miten hienoja ihmisiä olen elämääni saanut. Sanat ei riitä kertomaan, miten onnelliseksi nämä postit minut tekivät. Eräällä ystävälläni on tapana sanoa, että "sydän läikkyy yli." Niin kai voisi sanoa nyt.
***
Ilmasto. Eräänä päivänä mietin, miksi on sellainen olo, että jotain puuttuu. Sitten tajusin, mitä se on. Ei syys-kaamos-talvi-harmaus-pimeys-ahdistusta. Vaikka tännekin on tullut syksy ja villakangastakkikausi on alkanut, sanoisin, että ei täällä vielä ole huonoa säätä nähty. Täällä on edelleen vihreää, vaikka juuri alkoi marraskuu. Vihreän kauden pituus vaikuttaa paljon mielialaani ja olotilaani. Nyt on jo ruskaa, mikä kaunistaa luontoa ja Prahaa entisestään. Aika usein paistaa aurinko, ensi viikoksi on luvattu +15 astetta lämmintä. Täällä sataa joskus, mutta se on erilaista kuin Suomessa. Täällä sataa kerran viikossa ja yhden päivän aikana sama määrä kuin Suomessa viikossa. Sateet siis saattavat olla rankkoja, mutta sitten se menee ohi. Nuo lehdet tippuvat varmaan sopivasti siinä vaiheessa, kun joulutorit avataan. Taas näitä hetkiä kun vähän taputan itseäni olkapäälle. (Täytyy tunnustaa, että olen saattanut valittaa kylmyydestä itsekin pari kertaa, mutta vain silloin kun on harmaata. Aurinkoisella säällä melkein mikään ei haittaa. On se kumma.)
***
Sunnuntaikävely. Kun viettää päiväkausia sisällä, pienikin retki ihmisten ilmoille tekee ihmeitä. Kävimme Mala Stranassa, suloisessa kaupunginosassa. Ihan oikeasti ehdin tylsistyä sisällä itsekseni tämän viikon aikana niin totaalisesti, että unohdin missä oikein olen. Mala Stranassa sen muistin.
***
Vain elämää. Kyllä, minäkin olen koukussa kyseiseen sarjaan. Kuulen suomea niin vähän, että musta on ihanaa kerran viikossa kuunnella, miten artistit tulkitsevat tuttuja biisejä. Tykkään Vain elämää -konseptista, sillä sen ideana on kunnioittaa musiikkia ja sen tekijöitä ja nostaa jokainen jalustalle. Paula Vesala on vienyt sydämeni täysin: todella, todella taitava artisti, ei voi muuta sanoa. Tylsistyessäni kotona eilen viihdytin itseäni katsomalla Vain elämää -soittolistoja. Parasta. (Enkä tietenkään selvinnyt itkemättä. Liikutun varmaan sekä musiikista että suomen kielestä. Poikaystäväni on seurannut tätä spektaakkeliani joka viikonloppu hämmentyneenä.)
***
Jose Gonzalez.
