"Jotka tulevat suorinta tietä
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille."
(Tommy Tabermann)
Viikko Romaniassa kului (ihan liian) nopeasti. Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jotain juhlapäivää, suunnittelee pitkään ja sitten päivä on ohi, heräät aamulla ja on sellainen utopistinen olo, että oliko se vain unta.
Sellainen olo minulla oli, kun heräsin kotoa joskus viideltä iltapäivällä neljäntoista tunnin ajomatkan ja päivän unien jälkeen.
Olisin voinut viettää vielä muutaman päivän tuossa vihreässä ja kauniissa maassa ja nauttia auringosta. Lämpötila pysyi lähellä kolmeakymppiä koko viikon.
Tämä oli ensimmäinen matkani poikaystävän kotimaahan, joten kyseessä oli vähän enemmäin kuin lomareissu. Olin utelias näkemään kaiken: kaupungin, jossa hän on kasvanut isoksi, vanhan ala-asteen, lukion ja yliopiston, naapurit, kylän, jossa hän on viettänyt lapsuutensa kesät sekä tietysti perheen. Näin hämmästyttäviä asioita, kuulin paljon, kuuntelin romaniaa, ihmettelin.
Sain syödä koko viikon romanialaisia perinneruokia sekä kaikenlaisia herkkuja ja kakkuja. Poikaystävän äiti piti huolta, että nälkä ei päässyt yllättämään. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta silti kommunikoimme paljon. Tällaisissa tilanteissa sen huomaa, että ihminen on niin paljon muutakin kuin sanansa - ja hymyllä pääsee pitkälle. Välillä yritin onnettomilla ranskan- ja espanjantaidoillani sanoa jotain ja jopa onnistuinkin löytämään juuri oikeat sanat (tuurilla). Opin romaniaa hieman ja toivon kovasti oppivani lisää. Romania kuulostaa italian ja portugalin sekoitukselta, eli minun mielestäni täydellisempää kieltä ei voisi ollakaan.
Tähän asti kaunein maa, jonka olen nähnyt, on ollut Montenegro. Nyt sen rinnalle pääsi Romania. Voisin antaa sellaisen vinkin, että käykää Balkanilla ja kaakkois-Euroopassa ennen kuin lähdette pois Euroopasta.
Erityisesti palan sydämestäni vei maaseutu. Euroopan toisella laidalla on mahdollista nähdä pala sellaista maailmaa, joka on jo muualta kadonnut 50 vuotta sitten. Kirjoitan maaseudusta myöhemmin oman postauksen, sillä se ansaitsee sen.
Vietimme myös pari päivää pääkaupungissa Bucharestissa, jossa kehityksen voi nähdä omin silmin. Kaupunkia hallitsevat kommunismin ajan rakennukset ja lähiöt, melu ja autot, mutta keskustassa on siisti ja hoidettu kävelykatu, vanha kaupunki täynnä terasseja sekä kauniita puistoja. Paljon en ehtinyt Bucharestiin tutustumaan, näin kaupungin vain pintapuolisesti. Reissun pointti oli viettää aikaa poikaystäväni siskon ja tämän perheen kanssa - ja sain syödä lisää kotiruokaa, mikä kelpasi minulle vallan hyvin.
 |
| Bucharestissa |
 |
| Beer garden Bucharestissa |
Bucharestia paremmin viihdyin poikaystäväni kotikaupungissa, joka on pienempi ja rauhallisempi. Kaupunki sijaitsee vihreiden kukkuloiden keskellä eikä vuorillekaan ole pitkä matka, joten tarjolla oli harvinaista raitista ilmaa. Poikaystäväni on täysin kyllästynyt kaupunkiinsa, mutta minusta se oli soma. Joka puolella on kukkia, kaupungissa on nättejä puistoja sekä oikea pikkukaupungin tunnelma. Ihmiset viettävät vapaa-aikansa ulkona, mikä tietysti on mahdollista kun etelän maasta on kyse. Tuoreet hedelmät ostetaan torilta suoraan tuottajilta. Romaniassa kasvaa suunnilleen kaikkea ja siellä lähiruoka ei ole trendi vaan ihan normaalia.
 |
| Kesä! |
Toki näin ja kuulin myös ikäviä asioita. Romaniassa on paljon ongelmia, jotka johtavat muun muassa ihmisten järkyttävään epätasa-arvoon. Monesti minut valtasi kylmät väreet ja tunne siitä, kuinka onnekas olen saanut olla. Olenko aina osannut arvostaa kaikkea, mitä olen saanut? Vai onko kyse siitä, mikä tekee onnelliseksi? Mikä on tarpeeksi? Romaniassa monet ovat tyytymättömiä, mutta uskon, että monet ovat myös hyvin onnellisia. Ulkopuolisena on mahdollista nähdä kolikon molemmat puolet. Ja niistä ongelmista huolimatta romanialaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä - toisilleen ja vieraille. "Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on kylliksi haavetta yhdelle elämälle", kirjoittaa Tommy Tabermann runossaan. Romanialaisiin tutustuttuani olen tajunnut, mitä tuo tarkoittaa.
 |
| Euroopan Unionin tuomat mahdollisuudet houkuttelevat useita romanialaisia muuttamaan pois. |
Romania on hämmentävä ja ihana sekoitus itä-Eurooppaa, Balkania ja jotain lattarimaata. Päällimmäisenä mieleeni jäivät uskomattoman kaunis luonto, vihreys sen kaikessa loistossaan, ystävälliset ihmiset, kuoppaiset tiet, onnelliset kanat (tästä lisää myöhemmin), maissipellot, auringonkukat ja persikkapuut. Sellainen on Romania.
Asia, jonka matkoilla aina tajuaa, on se, että paikkoja on erilaisia, mutta ihmisolento on kaikkialla hyvin samanlainen.
