Vuosipäivä

Tänään on tärkeä päivä: tasan viisi vuotta sitten tulin ensimmäisen kerran tähän maahan! Olin tänään Prahan päärautatieasemalla, ja tuntui hullulta kun tajusin, että tosiaan juurikin täällä sitä oltiin tasan viisi vuotta sitten, etsimässä oikeaa junaa, sanavarastona ehkä juuri ja juuri dobry den. Olin tullut tekemään opintoihin kuuluvaa harjoittelua Prahaan. Sitä ennen sain kokea ikimuistoisen kielikurssin eräässä toisessa kaupungissa pohjois-Tshekeissä. Tuo kielikurssi on vaikuttanut elämääni paljon, paljon enemmän kuin mitä tuolloin osasin kuvitella. Huimaa. Todella huimaa.

(Tämänpäiväinen syyni rautatieasemalla oloon oli työhaastattelu pikkukaupungissa Prahan ulkopuolella. Oli aivan ihanaa matkustaa junalla. Juna on yksi lempipaikoistani ja -asioistani tässä maailmassa.)





Tässä välissä on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että voisin kirjoittaa kirjan tai kaksi. Koskaan ei voi tietää, mistä löytää itsensä - uudestaan. (Eräs hyvä ystäväni jo kerran käsikirjoitti päässään kirjan elämästäni. Sen nimeksi tuli "Liikuta minua". Tulkintoja on useita, ihana suomen kieli.)

Tuntuu hassulta, että olen elänyt tässä maassa kaksi elämää. Näin facebookissa eräänä päivänä tekstin "Could I try different lives like dresses to see what fits the best?"  No, musta tuntuu, että olen tehnyt juurikin noin. Olen elänyt monta elämää ja se on rikkaus se. Olen saanut asua eri kaupungeissa, olen tavannut paljon inspiroivia ihmisiä, saanut monta lempikahvilaa ja välillä ollut ihan pyörällä päästäni miettiessäni, missä mun oikein pitäisi asua. 

Ehkäpä se on sittenkin niin, että paikkoja on monia, mutta itsensä kanssa pitäisi osata olla kaikkialla. Lopulta.

Tänään on suuri päivä myös siksi, että huomenna lähdemme Romaniaan! 
Olen ihminen, joka saattaa pähkäillä ikuisuuden, mitä pitäisi opiskella tai missä asua, mutta sitten kun sydän vie, niin se on menoa.