Olen viettänyt sadepäivän (syksy se vain saapuu tännekin, pakko se on myöntää...) sisällä flunssan kourissa. Olen käyttänyt päivän aika tehokkaasti töiden etsimiseen ja löytänyt helpotuksekseni useita paikkoja. Nyt täytyy vain toivoa parasta. Välillä mietin, miksi en voi vain olla tyytyväinen Suomessa, niin olisi tämä töidenkin haku helpompaa. Sitten muistan, että ei se sielläkään niin helppoa ole ja tiedän monta ystävää, jotka valitettavasti joutuvat elämään aika epävarmassa tilanteessa. Mutta no, olen moneen kertaan elämässäni tehnyt asiat vähän vaikeamma kautta, koska olen halunnut jotain niin paljon. Lopputulos on aina ollut se, että olen päätynyt olemaan onnellinen, joten ei tämä tapa tehdä asioita niin huono voi olla. Onneksi kohta alkaa koulu ja pääsen oppimaan uusia asioita, jotka tuovat vähän lisää mahdollisuuksia tehdä töitä ulkomailla.
Jos en olisi lähtenyt tänne, en tiedä olisinko koskaan voinut tulla kokonaiseksi Suomessa.
Elämän kulmakivia kuitenkin ovat rakkaus ja ystävyys. Tällaisina harmaina päivinä tulevaisuutta pohtiessa sanon itselleni, että kaikki on oikeasti hyvin ja olen erityisen onnellinen noista kahdesta asiasta.
Mulla oli viikonloppuna kylässä hyvä ystävä Puolasta. Olin vain yksinkertaisen iloinen. Tapasimme aikoinaan juuri tässä maassa ja olimme kovin nostalgisia kulkiessamme Prahan kaduilla ja istuessamme vanhassa vakkaribaarissamme. On niin ihanaa huomata vuosien jälkeen, miten ystävyys säilyy ajasta ja välimatkasta huolimatta. Ja taas tulin siihen tulokseen, että onneksi tuli silloin lähdettyä. Sain elämääni monta tärkeää ihmistä ja kokemusta juuri siksi. Naureskelimme elämälle ja muistelimme sitä, kun olimme nuoria - ja tulimme siihen tulokseen, että onneksi olemme sellaisia edelleen. Tämä ystäväni on todella inspiroivaa seuraa ja aina kun olen hänen kanssaan, mulle tulee olo, että kaikki on mahdollista, jos vain uskoo itseensä.
Puolalaiset muutenkin ovat ihania - heidän kanssaan muistaa, että olipa arki mitä on, niin elämässä tärkeää on hyvät bileet. Juhlimisen merkitystä ei tule väheksyä. Aihetta juhlaan on aina.
Nyt vain koitan toipua tästä flunssastani, jotta pääsen täysissä voimissa matkustamaan kohti Romaniaa. Siellä on persikkapuita.
Mielentila
Ajatella, minä melkein luovutin.
