 |
| Ihme tapahtui ja olen pitänyt jotain vihreää hengissä kohta kaksi kuukautta. |
Olen ollut viime aikoina vähän omissa maailmoissani.
Valokuvaillut, tutkinut loputtomia katuja, käynyt valokuvanäyttelyssä,
tarkkaillut ihmisiä, haaveillut paremmasta kamerasta ja siitä, että voisin
matkustaa ympäri maailmaa valokuvaamassa.
On niin järjetön tarve tehdä jotain luovaa. Haluaisin keramiikkakurssille.
Täällä tulee koko ajan vastaan jotain, joka inspiroi.
Olen luultavasti ainoa ihminen täällä, joka on onnellinen siitä, että tulee syksy.
On niin hassua kuunnella ihmisten valitusta siitä, miten "lyhyt" tämä kesä taas täällä Tshekeissä oli. En vaan yhtään osaa valittaa, koska mulla on ihan erilainen olo kuin minään aikaisempana vuonna. Olen varma, että se johtuu osittain siitä, että sain elää niin pitkän kevään, olen nähnyt niin paljon aurinkoa, sain syödä kirsikoita koko kesän eikä tarvinnut pelätä, että kesäkuussa voisi sataa rakeita. (Tosin, ei mua yhtään haittaa se, että Romaniassa on vielä kesä, kun mennään sinne ensi viikolla....)
Olen kyllä aina pitänyt syksystä. Pidän syksyn valosta, ilmasta, väreistä, kaiken uuden alusta ja siitä, että saa polttaa kynttilöitä ja palata kahviloihin.
Tänä syksynä luvassa onkin aivan uusi alku, sillä jatkan opintoja hieman täällä Prahassa. Opiskelen ensi vuonna human resource managementia kansainvälisessä yliopistossa ja olen asiasta erittäin innoissani. Tarkoitus on opiskella jotain "ihmisläheisempää" ja parantaa työllistymismahdollisuuksia ihan yleisesti ottaen. Tämän lisäksi minua motivoi itse opiskeluympäristö, sillä olen haaveillut ulkomailla opiskelusta monikulttuurisessa ympäristöss ties kuinka kauan. Koulumme tarjoaa kaikenlaista muutakin aktiviteettia, kuten joogaa, teatteria, taideryhmää.
Tiedossa on jännittävä syksy siis! Tuntuu siltä, että saan taas olla se, mikä olen.
Ensi viikolla alkaa syyskuu ja aion käväistä sekä tshekin kielen tunneilla että joogassa - ja sitten pakkaamme auton ja lähdemme Romaniaan.
Projekti työnhaku on käynnissä taas. Heh, story of my life. Nyt täytyy saada osa-aikatyö opintojen oheen. Ehkä jonain päivänä joskus nelikymppisenä mulla on palkallinen kesäloma ja näitä muita aikuisen ihmisen elämään kuuluvia asioita.
Juuri nyt on vain aivan ihanaa olla täällä ja se on tärkeintä.
