Olen päättänyt hyväksyä sen ajatuksen, että sydämeni on useammassa kuin yhdessä paikassa. Elämä on rikasta, kun on monta kotia.
Kotien välillä tuli matkustettua viime viikolla - ensin Prahasta Suomeen maalaiskotiimme, sitten visiitit kahdessa entisessä kotikaupungissa, ja lopulta sunnuntaina takaisin Prahaan.
Lopultahan tämä Eurooppa on aika pieni paikka, ja koska olen kotoisin etelä-Suomesta, pääsen kotikotiin hyvin nopeasti. Se onkin aika ihmeellistä - niin lyhyessä ajassa on ihan eri paikassa. Ja Suomessa tulee olo, kuin ei olisi ollut päivääkään pois.
En ole edellisinä vuosina ollut varsinainen jouluihminen, mutta tänä vuonna jotain tapahtui, luultavasti välimatkasta johtuen. Nyt joulu tuntui erityiseltä, kun pääsi perheen luo ja pitkästä aikaa kunnon saunaan.
Joulun paras lahja oli valkoinen maa, läheiset ihmiset, kissa ja herkut. Tämä yksinkertaiselta kuulostava yhdistelmä sohva-televisio-kissa on minulle erityistä ja harvinaista. Puusauna ja puolukkapuuro kruunasivat kaiken. Kotona oli ihanaa, ei voi muuta sanoa.
Tässä joulussa erityistä oli myös se, että pääsin näyttämään poikaystävälle Suomea! Opetin hiihtoa, jonka johdosta oli itsekin laitettava sukset jalkaan monen vuoden jälkeen. Junamatkalla ihmeteltiin Suomea vähän lisää. Viikko meni nopeasti ja paluumatka Prahaan sujui yhtä nopeasti kuin menomatkakin - yhtäkkiä oltiin taas täällä meidän Smichovissa.
En ole myöskään varsinainen talvi-ihminen, mutta tänä vuonna tajusin, että vuosi ilman lunta olisi kummallinen. Mulla ei ole välttämätöntä tarvetta päästä hiihtämään ja mulle talvi on aina tarkoittanut lähinnä sitä, että istun kahvilassa juomassa kaakaota ja katson lumisadetta ikkunasta. Mutta kun saavuimme Suomeen kotipihaan ja astuin ulos lumisateeseen, olo oli kuin lapsena. Jotain rauhoittavaa siinä lumisateessa vain oli ja valkea joulu oli todella tervetullut.
Yllätys olikin suuri, kun saavuimme takaisin Prahaan ja aamulla herätessämme maa oli valkoinen! Sanoin, että me sitten tuotiin talvi tullessamme...Tällä viikolla onkin ihmetelty lumista Prahaa. Täällä ei ole satanut lunta vuosiin, joten monet olivat ihastuksissaan tästä ilmiöstä ja sanoivat, että "ihan kuin lapsuuden talvet." Ja onhan se nättiä, lumi pukee Prahaa. Luulen, että tämä on kuitenkin hyvin väliaikaista. Tänään kuuntelin lintujen laulua ja tuli jo sellainen olo, että kevät on ovella...
Vuoden viimeistä päivää viettäessä ei voi taas kuin ihmetellä kaikkea, mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan. Hyvillä mielin voin toivottaa uuden vuoden tervetulleeksi - ja yrittää luvata itselleni olla taas astetta kärsivällisempi ja itselleni armollisempi. Eräs tärkeimmistä opeista tänä vuonna on ollut se, että "there is a crack in everything, that's how the light gets in." (Leonard Cohen)
Hyvää ja inspiroivaa uutta vuotta kaikille!
Lopultahan tämä Eurooppa on aika pieni paikka, ja koska olen kotoisin etelä-Suomesta, pääsen kotikotiin hyvin nopeasti. Se onkin aika ihmeellistä - niin lyhyessä ajassa on ihan eri paikassa. Ja Suomessa tulee olo, kuin ei olisi ollut päivääkään pois.
En ole edellisinä vuosina ollut varsinainen jouluihminen, mutta tänä vuonna jotain tapahtui, luultavasti välimatkasta johtuen. Nyt joulu tuntui erityiseltä, kun pääsi perheen luo ja pitkästä aikaa kunnon saunaan.
Joulun paras lahja oli valkoinen maa, läheiset ihmiset, kissa ja herkut. Tämä yksinkertaiselta kuulostava yhdistelmä sohva-televisio-kissa on minulle erityistä ja harvinaista. Puusauna ja puolukkapuuro kruunasivat kaiken. Kotona oli ihanaa, ei voi muuta sanoa.
Tässä joulussa erityistä oli myös se, että pääsin näyttämään poikaystävälle Suomea! Opetin hiihtoa, jonka johdosta oli itsekin laitettava sukset jalkaan monen vuoden jälkeen. Junamatkalla ihmeteltiin Suomea vähän lisää. Viikko meni nopeasti ja paluumatka Prahaan sujui yhtä nopeasti kuin menomatkakin - yhtäkkiä oltiin taas täällä meidän Smichovissa.
En ole myöskään varsinainen talvi-ihminen, mutta tänä vuonna tajusin, että vuosi ilman lunta olisi kummallinen. Mulla ei ole välttämätöntä tarvetta päästä hiihtämään ja mulle talvi on aina tarkoittanut lähinnä sitä, että istun kahvilassa juomassa kaakaota ja katson lumisadetta ikkunasta. Mutta kun saavuimme Suomeen kotipihaan ja astuin ulos lumisateeseen, olo oli kuin lapsena. Jotain rauhoittavaa siinä lumisateessa vain oli ja valkea joulu oli todella tervetullut.
Yllätys olikin suuri, kun saavuimme takaisin Prahaan ja aamulla herätessämme maa oli valkoinen! Sanoin, että me sitten tuotiin talvi tullessamme...Tällä viikolla onkin ihmetelty lumista Prahaa. Täällä ei ole satanut lunta vuosiin, joten monet olivat ihastuksissaan tästä ilmiöstä ja sanoivat, että "ihan kuin lapsuuden talvet." Ja onhan se nättiä, lumi pukee Prahaa. Luulen, että tämä on kuitenkin hyvin väliaikaista. Tänään kuuntelin lintujen laulua ja tuli jo sellainen olo, että kevät on ovella...
Vuoden viimeistä päivää viettäessä ei voi taas kuin ihmetellä kaikkea, mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan. Hyvillä mielin voin toivottaa uuden vuoden tervetulleeksi - ja yrittää luvata itselleni olla taas astetta kärsivällisempi ja itselleni armollisempi. Eräs tärkeimmistä opeista tänä vuonna on ollut se, että "there is a crack in everything, that's how the light gets in." (Leonard Cohen)
Hyvää ja inspiroivaa uutta vuotta kaikille!
