Tässä Prahaa promoavassa videossa yhdistyvät aika hyvin kaksi rakkauttani: tanssi ja tämä kaupunki. Nyt iski hullu tarve päästä tanssimaan tuonne Letnan puiston näköalapaikalle - tai oikeastaan minne vain julkiselle paikalle! Ehkä pitäisi saada porukkaa kasaan ja järjestää flash mob.
Tiedän, että marraskuu voi olla monille vähän raskaampaa aikaa, varsinkin pohjoisessa. Mutta älkää unohtako olennaista! Menkää, tehkää, rakastakaa mitä teette ja tehkää mitä rakastatte.
Täällä Prahassa on ollut *ihan tarpeeksi* harmaita ja tihkusateisia päiviä. (Onneksi Praha ei koskaan voi olla täysin harmaa. Ei koskaan.) Viime lauantai oli kuitenkin ihan uskomattoman kaunis! Lähdin Petrinin kukkulalle, lempipaikkaani, kävelylle ja imemään ruskaterapiaa (yllä olevat kuvat). Tuli sellainen olo, että olen jossain sadussa. Niin taianomainen syksyn valo oli lauantaina.
Olen huomannut, että kaikki asiat kestävät täällä pidempään kuin Suomessa. Tai oikeastaan; Suomen erityispiirre on se, että siellä kaikki asiat ovat hetkessä ohi. Hyvä jos ehtii grillin viemään varastoon, kun tulee jo räntää. Suomessa ruskakin saattaa kestää noin viikon. Sitten yhtäkkiä tulee lunta. Siinä sitten hämmentyneenä katselet maisemaa, joka on muuttunut kahdessa viikossa ihan erilaiseksi.
Keski-Euroopassa pidän erittäin paljon siitä, että täällä kaikki on tasapainossa. Ei infernaalisia säätilojen vaihteluita, ei järjetöntä valon määrän vaihtelua, kevään aikana ehtii tottua kesän tuloon - ja ruska kestää näemmä kuukauden. Täällä on edelleen vihreät lehdet puissa (niiden lisäksi nyt myös jouluvalot....). Joka tapauksessa, pidän siitä että kevät tulee aikaisin, kesä kestää kauan ja näemmä syksykin on niin pitkä, että tässä ehtii pikkuhiljaa tottua pimeneviin iltoihin ja kylmenevään säähän.
Olen huomannut, että niinkin yksinkertainen asia kuin värit saavat aikaan hyvän olon. Voin paremmin, kun on vihreää - tai kullankeltaista, kuten nyt. Suomessa ahdistun talvella aika pahasti. Minulla kesti monta vuotta, ennen kuin tajusin, että kyse ei olekaan talvesta ja kylmyydestä itsestään, vaan siitä, että maisema sisältää vain yhden värin (joko harmaan tai valkoisen) puoli vuotta. Se ahdistaa minua. Tarvitsen värejä.
Kun astun väsyneenä ulos koulun tai työpaikan ovesta ja huomaani kahlaavani keltaisissa vaahteranlehdissä, hymy puskee väkisinkin naamalle ja yhtäkkiä tulee sellainen olo, että hei kaikkihan on tosi hyvin!
Ylläolevat kuvat ovat Prahan vanhasta kaupungista eräänä iltapäivänä tällä viikolla. Siellä on nyt todella erilaista kuin kesällä. Tätä ajanjaksoa kesän turistikauden ja joulumarkkinoiden välissä hallitsee rauhallinen, lähes unenomainen tunnelma.
Tämä on hyvä aika matkustaa Prahaan, mikäli ei jaksa ihmispaljoutta. Itse asiassa sanoisin, että loka- ja marraskuu ovat varmaan stressittömimmät kuukaudet matkustaa tänne. Ilmat ovat vielä suht hyvät (ainakin vähemmän lunta kuin Suomessa, heh ;) ) ja maisemaa värittää kaunis ruska. Vanhassa kaupungissa ja Kaarlen sillalla saa kävellä rauhassa ja ehkäpä näin on mahdollista myös oikeasti nähdä se vanha kaupunki. Suosittelen siis myös näitä syksyn kuukausia!
Itse olen aina pitänyt Prahan syksystä vain todella paljon, en oikein osaa selittää miksi. Täällä on jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma kesän jälkeen. Ja ehkä se on se syksyn valo. Syksyisin jotenkin rakastun Prahaan uudestaan.
Näkymiä Petriniltä. Kuva kesältä. Ps. Suosittelen käymään Petrinin kukkulalla. Kyseessä on oikeastaan hyvin iso puistoalue, jonne on useampi sisäänkäynti (alla olevassa kartassa alue Petrinske sady ja Kinskeho zahrada). Tässä lisätietoja: My Czech Republic: Petrin hill
Tässä pari kauppaa, joita haluaisin suositella: Manufaktura ja Country Life.
Manufaktura-putiikkeja löytyy ympäri Prahaa, vanhassa kaupungissa niitä taitaa olla kaksi ja Mala Stranassa yksi, lisäksi pienempiä myymälöitä löytyy ostoskeskuksista.
Manufaktura myy tshekkiläistä luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kauppa on aivan huumaavan ihanan tuoksuinen. Siellä voi ihan hyvin piipahtaa ostamatta mitään, ihan vain nauttimassa tuoksuista ja testailemassa käsirasvoja. Perinteisten marjojen ja hedelmien rinnalla Manufakturasta saa myös viinistä ja oluesta valmistettua kosmetiikkaa - tottaki, onhan kuitenkin Tshekistä kyse ;) Käsintehdyt saippuat ovat hyvä tuliaisidea. Valikoima on laaja ja kosmetiikan lisäksi myymälöistä löytyy perinteisiä puisia leluja, jotka ovat mukava tuliainen perheen pienimmille. Tai sitten niitä on kiva käydä ihmettelessä vähän isompanakin :)
Country Life on ikään kuin Ruohonjuuren tai Runsaudensarven korvaaja. Täältä saa kaikkea kasvisruokavalioon sopivaa, luomutuotteita, siemeniä, pähkinöitä, teetä ja Reilun kaupan tuotteita, kuten suklaata. Mikäli noudatat gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota, täältä löydät tarvitsemasi. Löydät lähes kaiken myös isoista supermarketeista, mutta mikäli etsiminen niistä ahdistaa, piipahda Country Lifessa. Kauppa on kiva, pieni ja viihtyisä - ja stressivapaa.
Söpö teepakkaus on kiva ja erilainen tuliaisidea.
Country Lifen yhteydessä on myös kasvisravintola sekä luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myymälä.
Country Life-myymälä löytyy vanhasta kaupungista itse asiassa erään Manufakturan vierestä, Melantrichova-kadulta, jonne poikkeat helposti vanhan kaupungin aukiolta ja astronomiselta kellolta.
Opetin poikaystävälle uuden suomen kielen sanan: mökkihöperö. Siltä on vähän alkanut tuntua tässä viikonlopun aikana vietettyäni ihan liian monta päivää sairaslomalla kotona flunssasta toipuessa. Yllättäen Prahasta löytyi kauppa, jossa myydään suomalaisia luonnontuotteita! "Made in Karkkila, Finland", hih. Kokeilin "lääkkeitä" ja tepsi! Tätä kauppaa pitää markkinoida kavereillekin.
Sairastelun vuoksi missasin ihan liikaa kaikkea kivaa tällä viikolla. Olin asian johdosta "vähän" surkeana ja päätin yrittää keskittyä positiivisiin asioihin, jotka ovat ilostuttaneet tällä viikolla.
***
Ystävät! Sain tällä viikolla kaksi kertaa postia Suomesta. Ihanilta ystäviltä, ajattelevaisia sanoja, ajatuksia, asioita. Täytyy sanoa, että jouduin vähän liikuttumaan. Kummallakin kerralla pääsi itku. Kaikilla eletyn elämän mutkilla on jokin merkitys, kun huomaan, miten hienoja ihmisiä olen elämääni saanut. Sanat ei riitä kertomaan, miten onnelliseksi nämä postit minut tekivät. Eräällä ystävälläni on tapana sanoa, että "sydän läikkyy yli." Niin kai voisi sanoa nyt.
***
Ilmasto. Eräänä päivänä mietin, miksi on sellainen olo, että jotain puuttuu. Sitten tajusin, mitä se on. Ei syys-kaamos-talvi-harmaus-pimeys-ahdistusta. Vaikka tännekin on tullut syksy ja villakangastakkikausi on alkanut, sanoisin, että ei täällä vielä ole huonoa säätä nähty. Täällä on edelleen vihreää, vaikka juuri alkoi marraskuu. Vihreän kauden pituus vaikuttaa paljon mielialaani ja olotilaani. Nyt on jo ruskaa, mikä kaunistaa luontoa ja Prahaa entisestään. Aika usein paistaa aurinko, ensi viikoksi on luvattu +15 astetta lämmintä. Täällä sataa joskus, mutta se on erilaista kuin Suomessa. Täällä sataa kerran viikossa ja yhden päivän aikana sama määrä kuin Suomessa viikossa. Sateet siis saattavat olla rankkoja, mutta sitten se menee ohi. Nuo lehdet tippuvat varmaan sopivasti siinä vaiheessa, kun joulutorit avataan. Taas näitä hetkiä kun vähän taputan itseäni olkapäälle. (Täytyy tunnustaa, että olen saattanut valittaa kylmyydestä itsekin pari kertaa, mutta vain silloin kun on harmaata. Aurinkoisella säällä melkein mikään ei haittaa. On se kumma.)
***
Sunnuntaikävely. Kun viettää päiväkausia sisällä, pienikin retki ihmisten ilmoille tekee ihmeitä. Kävimme Mala Stranassa, suloisessa kaupunginosassa. Ihan oikeasti ehdin tylsistyä sisällä itsekseni tämän viikon aikana niin totaalisesti, että unohdin missä oikein olen. Mala Stranassa sen muistin.
***
Vain elämää. Kyllä, minäkin olen koukussa kyseiseen sarjaan. Kuulen suomea niin vähän, että musta on ihanaa kerran viikossa kuunnella, miten artistit tulkitsevat tuttuja biisejä. Tykkään Vain elämää -konseptista, sillä sen ideana on kunnioittaa musiikkia ja sen tekijöitä ja nostaa jokainen jalustalle. Paula Vesala on vienyt sydämeni täysin: todella, todella taitava artisti, ei voi muuta sanoa. Tylsistyessäni kotona eilen viihdytin itseäni katsomalla Vain elämää -soittolistoja. Parasta. (Enkä tietenkään selvinnyt itkemättä. Liikutun varmaan sekä musiikista että suomen kielestä. Poikaystäväni on seurannut tätä spektaakkeliani joka viikonloppu hämmentyneenä.)
