“I need to write down my observations. Even the tiniest ones; they're the most important.”
(Tove Jansson)
Parhaita juttuja Romanian reissulla olivat ajomatkat. Ajoimme siis Tshekin, Slovakian ja Unkarin läpi. Suhteessa eniten aikaa vei ajo Romanian halki (ei sentään ihan koko maan halki, mutta monta tuntia siihen kuitenkin meni). Menomatkalla Romanian rajalle saapuessamme oli jo pimeää, mutta kotimatkalla saimme ihastella Transilvanian huimaavia maisemia. Romania on aika sykähdyttävän kaunis maa!
Huonosta kamerasta ja mutkaisesta tiestä johtuen kuvat ovat vähän mitä ovat, ja pohdinkin lataanko niitä tänne ollenkaan - nämä kuvat eivät nimittäin mitenkään anna kunnollista kuvaa Romanian luonnon siluetista. Noh, ehkä tästä saa ainakin inspiraatiota, jos ei muuta.
Reittimme halkoi vuoristoa sekä useita pieniä kyliä kanoineen, kirkkoineen ja mummuineen. Matkan varrella pysähdyimme ostamaan juustoa ja taas matka jatkui. Olisin halunnut tietysti pysähtyä joka kylään napsimaan kuvia, mutta nyt ne ovat mielessäni, muistoina.
Kotimatkalla pysähdyimme Transilvaniassa kaupungissa nimeltä Sibiu, joka on soma ja monen romanialaisen suosikki. Tuli käytyä ja ostettua viime hetken tuliainen torilta.
On hauskaa ajaa maasta toiseen. Yhtäkkiä kieli radiossa vaihtuu. Erityisesti Unkarissa olin innoissani ja halusin kuunnella radiota koko matkan ajan. En ymmärtänyt mitään, ihan vain kuunnellakseni unkaria. Koin suurta yhteyttä ja mietin, että tältä ulkomaalaisista varmaan tuntuu Suomessa, kun he kuuntelevat hassua kieltämme, jota ei voi yhdistää yhtään mihinkään.
Matkalla olossa on aina mielestäni ollut jotain huumavaa - olinpa sitten junassa, lentokoneessa tai autossa. Tykkään olla välitilassa, liikkeessä.
Paluumatkalla Romanian ja Unkarin rajan lähestyessä iski tunne, ei, en halua jättää tätä maata ja näitä tuoksuja ja kukkuloita ja kuoppaisia teitä ja kaunista kieltä. Romania on muuhun Eurooppaan verrattuna vähän kuin villi itä ja jotenkin siihen ehti tottua.
Jonotimme rajalla noin kaksi tuntia. Romania ei kuuluu Schengeniin, joten Unkarin poliisi tarkistaa kaikki maahan pyrkivät autot. Jono oli pitkä johtuen osittain vanhentuneesta tarkastuspisteestä, osittain siitä, että niin monet romanialaiset asuvat ulkomailla ja olivat valinneet saman viikon kotilomalleen kuin mekin.
On hauskaa ajaa maasta toiseen. Yhtäkkiä kieli radiossa vaihtuu. Erityisesti Unkarissa olin innoissani ja halusin kuunnella radiota koko matkan ajan. En ymmärtänyt mitään, ihan vain kuunnellakseni unkaria. Koin suurta yhteyttä ja mietin, että tältä ulkomaalaisista varmaan tuntuu Suomessa, kun he kuuntelevat hassua kieltämme, jota ei voi yhdistää yhtään mihinkään.
Matkalla olossa on aina mielestäni ollut jotain huumavaa - olinpa sitten junassa, lentokoneessa tai autossa. Tykkään olla välitilassa, liikkeessä.
Paluumatkalla Romanian ja Unkarin rajan lähestyessä iski tunne, ei, en halua jättää tätä maata ja näitä tuoksuja ja kukkuloita ja kuoppaisia teitä ja kaunista kieltä. Romania on muuhun Eurooppaan verrattuna vähän kuin villi itä ja jotenkin siihen ehti tottua.
Jonotimme rajalla noin kaksi tuntia. Romania ei kuuluu Schengeniin, joten Unkarin poliisi tarkistaa kaikki maahan pyrkivät autot. Jono oli pitkä johtuen osittain vanhentuneesta tarkastuspisteestä, osittain siitä, että niin monet romanialaiset asuvat ulkomailla ja olivat valinneet saman viikon kotilomalleen kuin mekin.
Jossain vaiheessa nukahdin, heräsin Bratislavan kohdalla, nukahdin taas, ja heräsin Tshekeissä.
Seuraavana päivänä menin Tescoon ja tuntui kummallisesti siltä, että ollaan kotona.
Sibiu, Transilvania