Mennään sinne missä maissi kasvaa

Tässä kuvia Tshekin maaseudulta, jonne pakenin eräänä viikonloppuna. Kuuma, kuiva, hikinen kaupunki alkoi ahdistaa, tänä kesänä jotenkin enemmän kuin koskaan, mutta onneksi ystäväni "pelasti" minut ja vei kotiina. Kun minulta kysyttiin, mitä teen viikonloppua, vastasin että "aion juoda viiniä metsässä keskellä ei mitään." Se oli nimittäin ihan parasta mitä saatoin ajatella juuri silloin.

Rakastan Tshekin maaseutua. Suomessakin tietysti rakastan maaseutua, olenhan maalta kotoisin, mutta Suomessa en voisi asua maalla. Suurimman syyt siihen ovat etäisyydet ja julkisen liikenteen puute. Tshekkiläisessä kylässä saa olla rauhassa ja luonnon keskellä, mutta kyläyhteisö on tiivis. Kävelyetäisyydellä on kauppa, posti, hospoda (tshekkiläinen pubi). Kylästä pääsee junalla kaupunkiin ainakin pari kertaa päivässä. Pidän myös siitä, miten maisema alkaa muuttua etelään mentäessä ja taustalla siintävät vuoret. 

Olen jotenkin lokeroinut itseni kaupunki-ihmiseksi viime vuosina, mutta lähiaikoina olen tosissani miettinyt voisiko tällaisessa paikassa asua. Ehkä Suomesta (tai jostain muualta) voisi löytyä jokin välimuoto, vaikka pienempi kaupunki hyvien liikenneyhteyksien varrelta.

Viikonloppu oli ihana; kävelimme metsässä ja maissipeltojen keskellä, ajoimme Saksan puolelle uimaan, grillasimme ja puhuimme ystäväni kanssa kaikesta. Näiden parin vuoden aikana tshekkiläisestä ystävästäni on tullut kuin sisko. Aamulla heräsin kukon kieuntaan. Puutarhassa oli raikas, yöllisen sateen jälkeisen tuoksu. Tuli sellainen olo, että tällaisessa paikassa ihmisen on hyvä.

Mikä ennen oli kevyttä, on äkkiä enemmän

Suomessa oli hyvä. Niin hyvä, että kohta on palattava takaisin vähän pidemmäksi aikaa. 

Taivas

Jos olen jotain näinä Prahan vuosina tehnyt, niin kuunnellut pääskysiä ja katsonut taivasta ikkunalaudalla.

Rehellisesti

Jos joskus on ollut vaikeaa aloittaa ja kirjoittaa blogiteksti valmiiksi, niin nyt. Luonnoksia on vaikku kuinka monta, ja ajatukset ovat päässä, mutta ne eivät vain muodostu sanoiksi. Oikein milllään kielellä. 

Tiedättekö sen tunteen, kun olette vaikka kirppiksellä tai alennusmyynnissä, ja löydätte liikaa asioita mitä haluaisitte ostaa? Ja sitten iskee sellainen "runsaudenpula" ja lopulta ei osta mitään, kun alkaa ahdistaa. Nyt on vähän sellainen olo tämän kirjoittamisen suhteen. Olisi niin paljon sanottavaa, viimeisestä neljästä vuodesta Prahassa, Tshekistä, Suomesta, töistä, päätösten teosta, aikuisuudesta. Lopulta sitä asiaa on päässä vain niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaa.  

On kesä, olen kateellinen Suomen pitkistä kesälomista enkä halua mennä töihin. Haluaisin vain lukea puistossa, ottaa valokuvia ja istua Prahan kahviloissa. Ei yhtään huvita viettää heinäkuuta töissä. Mutta, tätähän on se aikuisuus, ja tuhlasinpa palkkani Helsinkiin ja lentolippuihin Espanjaan, adios!

Tein keväällä tosi ison päätöksen ja muutan syksyllä Helsinkiin. Se tuntuu todella hyvältä, ja ainoalta oikeasta ratkaisulta juuri nyt. Yritän nauttia Prahan kuumasta ja kuivasta kesästä, mutta mieli on jo Suomessa ja kaikessa mitä aion siellä tehdä. Olo on niin helpottunut, vaikka hyppäänkin vähän tyhjän päälle. Oli vain pakko myöntää itselleen, etten ole enää onnellinen täällä. Nyt ajatukset vilisevät suunnitelmia ja olen varma, että kaikki menee hyvin. Tai menee, niin kuin kuuluu mennä. 

Yritän saada ne luonnokset valmiiksi, odotan vielä inspiraatiota (tai sadepäivää).

New hoods

Welcome to my hipsterhoods! 

Tämä on viimeinen kesäni Prahassa, ja päätin muuttaa ehkä Prahan mukavimmalle (ja okei, erittäin hipster) alueelle. Täällä on tosi ihanaa. Vaikka olen päättänyt muuttaa pois Prahasta, nautin kesästä näillä kulmilla, ainakin jossain määrin. Alkukesä on ollut taas superkuuma, joka on vain vahvistanut meren kaipuutani. Kirjoitan päätöksestäni varmasti lisää myöhemmin.

Missä siis olen? Tämä on Praha 10, Vrsovice (tiedän, mahdoton lausua), kävelymatkan päässä Namesti Mirun metroasemalta. Voit ottaa ratikan 22 tai 13 esim. Krymskalle. Löydät paljon kahviloita ja viinibaareja Krymska, Ruska, ja Kodanska -kaduilta ja sivukujilta. 

Kannattaa myös käydä Havlickovy Sady -puistossa, joka on valtava ja josta löytyy viiniravintola Grebovka - ja mielettömät näkymät. 

Annan mielelläni lisää infoa sitä kaipaaville :)

Kevään kunniaksi

Kirjoitan tästä joka vuosi, mutta joka kevät rakastun Prahaan uudestaan.

Tässä kaupungissa on jotain sellaista taikaa, jota ei pysty selittämään.

Toki neljässä vuodessa olen moneen kertaan kyllästynyt, kiukkuinen tai stressaantunut monesta asiasta täällä, mutta aina huhtikuussa muistan, että niin joo. Tämä oli se juttu.

Illassa on lupaus kesästä

Nimittäin kesä! Joka huhtikuu se tapahtuu Prahassa; ensin linnut, sitten kirsikkapuut, ja sitten se ensimmäinen lämmin ilta kun kesä tuoksuu ilmassa. Tällä viikolla tuntui kuin kesä olisi saapunut yhdessä yössä, yhtäkkiä lämpötila on 25 astetta ja aamulla bussipysäkillä näkee kesämekkoisia ihmisiä.

Perjantaina töiden jälkeen kokoonnumme läheiselle kattoterassille, lasissa viiniä, ympärillä työkavereita pohjoismaista, Hollannista, Ranskasta, Espanjasta, Puolasta, Balkanilta. Mietin, että onko siitä tosiaan jo 7 kuukautta kun viimeksi oltiin tällä samalla katolla. Kotimatkalla näyttää siltä, että koko kaupunki on humaltunut kesästä.

Seuraava päivä on kuuma. Kokoonnumme Riegrovy Sadyyn, valtavaan puistoon, josta voi nähdä auringonlaskun kaupungin yllä. Kun sanon kokonnuumme, tarkoitan koko Prahaa. Tuntuu siltä, että ihan kaikki ovat valinneet saman kukkulan, kuin kollektiivinen kesän aloitus. Suunnittelemme tulevaa kesää, matkoja, grillausta, road tripejä. Kun illalla kävelen ratikkapysäkille, tarkenen vielä kesämekossa. On alkamassa viides kesäni Prahassa, enkä tajua sitä. 

Mutta kesä on vasta alussa. Olen kolmekymmentävuotias, keskellä Eurooppa, ja se tuntuu nyt ihan mielettömän hyvältä.

Lissabon-vinkkejä

Lissabon sopii sinulle, jos haluat yhdistää kaupunki- ja rantaloman, arvostat hyvää viiniä, tykkäät juhlia ja haluat ottaa rennosti. Yksi syistä, miksi viihdyn Lissabonissa, on se, että se on todella erilainen pääkaupunki. Lissabonissa ei ole pakko tehdä mitään. Tiedättehän, toki kaupungissa on ne tietyt nähtävyydet, mutta siellä ei tule sellaista olo että on pakko käydä läpi tietyt kohteet ja museot. Kun ei ole. Tässä oma listani asioista, joita teen Lissabonin reissuillani.

Kizomba. Tanssi oli se alkuperäinen syy, miksi olen päätynyt matkustamaan Portugaliin ja kizomba-musiikki oli ensikosketukseni portugalin kieleen. Olen tanssinut salsaa 8 vuotta ja muutamia vuosia sitten aloin tanssia kizombaa, joka on alunperin kotoisin Angolasta. Kutsummekin kizombaa usein "Afrikan tangoksi", joka ehkä kuvaa tanssilajia parhaiten. Lissabon on Euroopan kizomba-pääkaupunki. Kantsii tsekata Facebookin Kizomba Lisboa - As melhores festas de Kizomba em Lisboa -ryhmä, josta löytyvät kaikki bileet ja tapahtumat.

Pastel de nata ja kahvi. Portugalissa on vaikea käydä syömättä näitä leivonnaisia, joita on tarjolla joka paikassa. Myös kahvi on Portugalissa ihan mielettömän hyvää. Pieniä asioita, joista tulee hyvä mieli. Natan ja kahvin saa kahdella eurolla Lissabonin monista pikkukahviloista. A Padaria Portuguesa on ketju, jonka liikkeitä löytyy ympäri Lissabonia. Jos etsit aamiais- tai lounaspaikkaa, tätä voisin suositella. 

Portugalilaiset perinteiset pikkubaarit. Muutama pöytä tai baaritiski, kaakeliseinät, televisiossa pyörii jalkapallo-ottelu, vakioasiakkaat, vanhempi mies tiskin takana opettaa sinulle portugalia. Nämä baarit ovat ihania. Ja viini. Se on vain niin hyvää Portugalissa. 

Cascais ja muut rannikkokaupungit. Lissabonista on helppo mennä junalla lähikaupunkeihin ja kyliin, joissa ehdottomasti kannattaa käydä. Lähde hetkeksi pois Lissabonista fiilistelemään pikkukaupunkien tunnelmaa. Kesällä tietysti voit mennä rannalle. Juna Cascais'in lähtee Cais do Sodren asemalta. Cascais on junan pääteasema, voit mennä joko sinne tai sitten pysähtyä matkan varrella. Jos olet liikkeellä autolla, kannattaa käydä Cabo da Rocassa, Euroopan läntisimmässä pisteessä.

Ota rennosti. Näin portugalilaisetkin tekevät.